Halpatuotantokiinan loppu

Shaun Reinin kirja The End of Cheap China kertoo varsin pätevästi syyt siihen miksi halvan kiinantuonnin aika on päättymässä. Kymmenen seuraavan vuoden aikana tulemme näkemään kiinantuonnissa ja yleensäkin maailmankaupassa melkoisen muutoksen kun Kiinassa tuotantohinnat nousevat korkeaksi, muualla Aasiassa tuotanto yskii ja länsimaissa valmistettujen tuotteiden arvostus kasvaa uudelleen. Kirja on ajankohtainen, julkaistu tänä vuonna.
Kiinnostuneille linkki Amazonille: Shaun Rein: The End of Cheap China

Kiinalaiset tehtaiden johtajat ja omistajat ovat puhuneet tästä asiasta jo vuosia: työläisten palkat nousevat kovaa vauhtia, työaikoja rajoitetaan ja vapaapäiviä lisätään. Etelä-Kiinaan ja erityisesti sen rannikolle keskittynyt teollisuus ei saa sisämaaasta enää siirtotyöläisiä kun Kiinan hallitus tukee sisämään teollistamista eli työpaikkojen tasaisempaa jakautumista maanlaajuisesti yhä enemmän. Ja tuettu teollisuus ei ole yksinkertaista sauman ompelua vaan korkeampaa teknologiaa ja jalostusta. Nuoret taas eivät halua tehtaisiin töihin, "halutaan olla laulajia ja johtajia" tuhahti eräskin laukkutehtaan omistaja nelisen vuotta sitten. "Mistä minä saan työntekijöitä?"

Teolliset alueet ovat Kiinassa olleet kaksikymmentä vuotta valtavan työsiirtolaisuuden kohteena, sisämaasta tulee kymmeniä miljoonia ihmisiä työskentelemään tehtaissa pitkiä päiviä, 6-7 päivää viikossa. Nyt työntekijöillä saa teettää enää viisipäiväistä työviikkoa. Se aiheuttaa turhautumista koska työntekijät ovat kaukana kotoa ja asuvat kurjissa asuntoloissa. Olisi kivempi tehdä työt ja häipyä kuin hengailla toimettomana asuntoloissa ja kaduilla. Toki keskimääräinen kuukausiansio ei juuri pudonnut kun viisipäiväiseen siirryttiin, eli tuntipalkkoja nostettiin. Ja se nostaa palkkakustannuksia hurjasti.  

Vuonna 2009 nähtiin tuotteiden hintojen 20%:n nousu. Tuottajat yksinkertaisesti ilmoittavat että hinta nousee ja länsimaiset ostajat maksavat tai etsivät uudet paikat ostaa. Hinnannousu johtui useasta eri seikasta, osittain Kiinan valtion valuuttakeinottelusta ja RMB/USD-valuuttojen arvon eron kasvupelosta mutta myös tuotantokustannusten kasvusta. Pahin nousupaine tuntuu helpottaneen hetkeksi mutta nousu jatkuu. Minimitilausmäärien vaatimukset kasvavat ja se vaikeuttaa pienten maiden maahantuojia, kuten meitä suomalaisia. Kiinalaiset eivät viitsi näperrellä pikkutilausten kanssa koska se on tehdastyössä hankalaa, koetetaan mielummin haalia isoja tilauksia. Mutta toimitusajat pitenevät koska työntekijöitä ei meinaa saada töihin.

Toisaalta Vietnamissa ja monissa halvoiksi koetuissa maissa ei ole infrastruktuuria valmistaa tavaraa samaan tapaan kuin Kiinassa. Kiina on halpatuotantomaiden ehdotonta kärkeä toimivan logistiikkansa ja satamiensa ansiosta. Lisäksi suurin osa raaka-aineista ja osista valmistetaan joka tapuksessa Kiinassa. Jos esimerkiksi tilaa Intiasta trolley-laukkuja, osat kokoonpanotehtaalle tilataan Kiinasta. Tämä ei ollenkaan helpota hinta- tai toimitusongelmia.

Tämä on yksi suosikkiaiheistani, palaan tähän vielä.
Sillä välin voi lukea vaikka Taloussanomien artikkelin samasta aiheesta:
Taloussanomat: Halvan Kiinan loppu
 

Vogue-trends.com - Louis Vuittonit halvalla *köh*

Facebookissa on viimeaikoina mainostanut Vogue-trends.com. Harvoin tapaa näin näkyvästi toimivaa mutta niin epäilyttävää verkkokauppaa.
Hälytyskellon pitäisi kilahtaa heti kun Louis Vuittonin laukut ovat "ennen 1300$ ja nyt 400$". Louis pyörisi haudassaan jos hänen firmansa alkaisi dumpata tavaraa tuolla lailla.

Louis Vuitton suojelee brändiään hyvin tarkasti. Vuittonin tuotteet myydään ainoastaan omista myymälöistä tai todella huipputavaratalojen Shop in Shop-osastoilta. Jos ei laukku ole esillä hengästyttävän upeassa liikkeessä pää- tai suurkaupungin kalleimmalla ostoskadulla, se on kopio. Verkossa Vuittonia myy ainoastaan heidän oma webshopinsa.

Eipä tarvitse muuta kuin lukaista vähän vogue-trendsin FAQ-sivua. Jos kirjoitusvirheiltä saa selvää niin pelkkä kömpelö kielenkäyttö kertoo mistä on kysymys.
Ja vogue-trendsin domainin muuten omistaa Protected Domain Services.   

Alla näyte FAQ:n luottamusta herättävästä vakuuttelusta:
Q: Wonder if the items are authentic or replicas?
A: All items are anthentic on our website, we can make a promise. The purchase Invoice and origianl package is best envience, only authentic items agent can offer them to customers.

Montako kirjoitusvirhettä sinä löysit? Kolme pitäisi olla helppo löytää jokaisen. Köpönen kielioppi on oma lukunsa.

Tavara ei ole aitoa (tai kuten FAQ:ssa sanotaan: anthentic & origianl). Mutta miksi maksaisit 300-600 dollaria halvasta väärennöksestä kun piraatteja saa paljon halvemmallakin? Ehkäpä siitä huvista, että saisit luovutettua luottokortti- ja henkilötietosi huijareille? Sehän vasta jännää onkin. Ja jännitys kestää jopa kauemmin kuin se mahdollinen kahdenkymmenen euron arvoinen kopiolaukku jonka olet mahdollisesti saanut sieltä.

Jos ei sitten todellakaan ole varaa aitoon "luiskaan" mutta sen näköinen on pakko saada niin kannattaa ostaa laukku jostain basaarista ettei tule vielä kunnolla itse jymäytetyksi. Vaikka tavallaanhan siinä hieman hullunkurisesti tulee samalla kertaa monikin ihminen kusetetuksi, niinkuin piraattilaukkujen perimmäinen idea toki onkin. 

Ja näitä Louis Vuitton Outlettejä on muitakin, pikahaulla löytyi vino pino. Osa jopa hullunkurisesti "suomenkielisiä". Sinne vaan luottokortin tiedot ja paluupostissa sikahintainen muovinen kopio. Jos nyt tulee yleensäkään mitään muuta kuin iso luottokorttilasku.

Louis Vuitton on Suomessa halpaa

Kauppalehti to 24.5.2012

Päivän Kauppalehdessä (24.5.2012) oli juttu Louis Vuittonin Suomen liikkeestä. Kauppa käy ja tulosta syntyy. Liikehän on Suomen komeimmalla paikalla ja hiljattain laajennettukin. Uutisessa oli lähes yllättävä pikku-tieto: liike tuotti ensimmäisenä vuonna tappiota. Luin hiljattain eräästä kirjasta että Vuittonin yksikään Kiinaan perustama liike ei ole tuottanut tappiota edes aloitusvuonna. Se on kova saavutus.

Toimittaja Mia Jouslehdon artikkeli oli asiallinen ja siinä pikaisesti viitattiin venäläisturisteihin yhtenä myynnintekijänä.

Suomessa ei käytetä kovin paljoa luksuslaukkuja. Valitettavasti. Miten siis Vuittonin myymälä voi tahkota hurjaa tulosta? Selityksenä ovat tosiaan turistit. Aasiassa ja Venäjällä on Euroopasta tuotaville laukuille, niin käsi- kuin matkalaukuille kovia tuontitulleja. Esimerkiksi Thaimaan tulli on 39,1 prosenttia ja lisäksi ALV 7 prosenttia. Toki tullien prosentit vaihtelevat maittain mutta ne ovat korkeita idässä kautta linjan. Jos törmäät Thaimaassa halpoihin merkkilaukkuihin, ne eivät ole aitoja. Hintaero on niin suuri Eurooppaan verrattuna että ne thaimaalaiset jotka matkustavat Eurooppaan ottavat ystäviltään tilauksia vastaan lähtiessään ja ostavat täältä luksusliikkeistä laukkuja vietäväksi kotimaihinsa. Jotkut jopa ostavat Vuittonin suosituimpia malleja varmuuden vuoksi mukaansa ja trokaavat ne sitten kotimaassaan. Ja Helsingissä käy nykyisin paljon aasialaisia ja venäläisiä turisteja.

Mistä sitten kannattaa ostaa Louis Vuittonin laukku? Monesti kuulee väitettävän, että Suomessa kaikki on niin kallista että kannattaa ostella kaikki ulkomailta. Ei kannata ainakaan Aasiasta. Ainakin premium- ja luksuslaukut ovat selkeästi kalliimpia. Kannattaa tutkia jo kotimaassa niiden mallien hinnat joista on kiinnostunut ja verrata niitä ulkomailla. Usein hämmästyy. Hiljattain vaimoni osti Stockmannilta Burberryn nahkalaukun ja kun Hong Kongissa Burberryn myymälässä näimme samanlaisen, kysyimme hintaa. Hinta oli Suomessa noin 15% halvempi.

Muistakaa myös, että esimerkiksi Vuittonin laukut myydään vain ja ainoastaan Louis Vuittonin omista myymälöistä tai aivan huipputavarataloista, ei pienistä laukkuliikkeistä tai outleteista. Niissä on piraatteja. Vaikka opas kuinka vakuuttaisi että tässä outletissä on aitoa tavaraa niin se on piraattia. Halpa laukku Aasiassa ei ole aito.

Stanley Market - Hong Kong

 Stanley Market - Hong Kong

Kong Kongin pankkikeskuksesta Centralista lähtee puolen tunnin välein kaksikerroksinen linja-auto Stanleyn kylään Hong Kongin saaren toiselle puolelle. Kannattaa kivuta yläkertaan ja pyrkiä istumaan oikella puolella tai etuikkunassa, matka on elämyksellinen!

Yllättävän rauhallinen hetki krääsäbasaarissa

Linja-auto kiemurtelee pitkin kapeaa ranta-/vuoristotietä Stanleyn kylään jossa on kiva rantabulevardi ja rantakortteleissa krääsäbasaarien sokkelo. Stanleyn tori - Stanley Market oli vielä jokin aika sitten Hong Kongilaisten suosiossa mutta turistit ovat vallanneet ja omineet nämäkin mestat. Basaarin hintataso on noussut, tinkaamiseen on kielteinen asenne ja törkein piraattitavara poistunut vaikkakin sitä edelleen joistakin kojuista saa. Monenlaista kivaakin ostettavaa voi löytyä mutta hinta ei ole erityisen edullinen, kohtuullinen usemmiten kuitenkin. Osa myymälöistä myy jopa oikeaa bränditavaraa, esimerkiksi Dakinen reppuja. Tungoksesta pitää osata nauttia.

Stanleyn rantabulevardilla voi syödä pubiruokaa

Rantabulevardilla on normaaleilla ilmoilla aikamoinen kuhina. Mukana on tietysti lapset ja koirat ja rantabulevardia reunustaa pubiravintoloiden jono. Ruoka ei ole välttämättä halpaa mutta laatu saattaa jättää toivomisen varaa varsinkin jos on kovasti bakteerikammoinen. Ruokalistat ovat pääasiassa ravintolahampurilainen - wieninleike - pasta - pizza- osastoa ja tuontioluita on saatavana runsaasti, siiderinhimoisille on jopa Woodpecker siideriä. Ei muuta kuin muovituolit alle ja ulos syömään. Varo varpusia, ne ovat rohkeita.

Päätyaukiolla voi pelastautua Mäkkäriin tai Starbucksiin

Rantabulevardi on hiljattain ehostettu ja bulevardin päähän on rakennettu uusi aukio. Aukiolla on valtava lasinen aurinkokatos ja lisäksi Starbucks-kahvila ja McDonalds.

Idyllinen rantakylä ja kohtuullisellakin säällä varsin kannattava kohde omatoimimatkailijalle, joka viettää useita päiviä Hong Kongissa. Tiukkaan aikatauluun sitä ei kannata sovittaa, ei siellä niin ihmeellistä ole. Bussilla pääsee halvalla ja jo bussimatka itsessään on kokemus. Itsekin olen käynyt jo ainakin kuusi kertaa siellä. Suosittelen.
 

TSA-lukko

TSA-lukko
Edellisessä Tekniikan Maailmassa (9/2012) oli tuoteuutisissa juttua Samsoniten Firelite-sarjasta. Varmasti ihan hyvä laukku, en minä sitä, mutta tekstissä oli asiavirhe: "Matkalaukku on varustettu yhdistelmälukolla (TSA), jollaista vaaditaan lennoilla Yhdysvaltoihin." Väärin. Ei sitä erikseen VAADITA, laukku voi olla lukittu millä tahansa lukolla.

Jos Yhdysvaltain tulliviranomaiset tai turvatarkastajat haluavat katsoa laukkuun sisälle, he saavat TSA-lukot auki omilla avaimillaan. Muunlaiset lukot avataan muilla menetelmillä, useimmiten ihan nätisti mutta joskus "nopeasti" eli murtamalla. Matkalaukkujen lukkoja saa turvatarkastuksen ammattilainen auki varsin helposti eikä niitä tietysti tarkoituksella rikota mutta avaimelliset riippulukot katkaistaan pihdeillä.

Monesti onkin ihan viisasta pitää yhdistelmänä 0-0-0 ja pyöräyttää kentällä numerokiekot pois nollilta. Turvatarkastus kokeilee ensin 0-0-0-yhdistelmää ennenkuin alkaa sorkkia lukkoa muuten. Näin minulle on varsin luotettavalta taholta kerrottu. Ehkäpä se ei päde kaikkiin tarkastajiin mutta toisaalta sillä pääsee tarkastajakin aika helpolla.

TSA-lukko taas on Yhdysvaltain lentoturvallisuusviraston hyväksymä järjestelmä yhtenäisistä avaimista. Avaimet ovat lentokenttien turvatarkastuksessa virkailijoiden hallussa joten jos sinulla on TSA-lukko laukussasi, sinulla ei kuulu olla siihen avainta vaikka siinä on avaimenreikä. Avaimella voi ohittaa numerolukon joten viranomaiset saavat laukun helposti auki tarvittessa, ilman vaurioita.

Nykyisin valtaosassa uusista matkalaukuista on TSA-lukko. Toisaalta TSA-avaimet ovat vain Pohjois-Amerikan lentokentillä joten kanarianmatkoja varten et tarvitse välttämättä TSA-lukkoa. Se on hyvä silti laukussa olla, ei siinä maksa montaa euroa turhasta. Muutaman euron se tosin maksaa extraa koska TSA-lisenssi maksaa ja lukko on monimutkaisempi.

Kankaisiin trolleylaukkuihin TSA-lukkoja voi ostaa erikseen ja hintaero tavalliseen pieneen riippulukkoon on helposti +50%. Toisaalta vahinko ei ole suuri jos turvatarkastaja leikkaa takahuoneessa parin euron tavallisen lukon rikki.  

Lisää aiheesta Wikipediassa englanniksi:
http://en.wikipedia.org/wiki/Transportation_Security_Administration

Aino-pyykkiteline

Aino-pyykkiteline
Vaimo oli hankkinut meille kylppäriin uuden pyykkitelineen. Olemme muuttaneet hiljattain uuteen, itse rakentamaamme taloon ja pyykinkuivatussysteemit ovat vielä hieman hakusessa. Olen rakentanut kodinhoitohuoneeseen kattopanelien taakse tukipuut eli valmiudet katosta ripustettavaan ja alaslaskettavaan pyykkitelineeseen jota ei vain vielä ole tilattu. Vaimo kyllästyi ripustelemaan hengaripyykkiä pesuhuoneen naulakoihin ja pyyhekuivaajaan ja tilasi Hobby Hallista Aino Tuuletustelineen.

Tuuletustelineessä on kaksi tankoa joihin on hyvä ripustella kaulus- ja t-paitoja kuivumaan. Hintakaan ei ollut paha: 32,90€ plus toimitusmaksu, yhteensä 40 euroa. Teline oli helppo itse koota eikä edes työkaluja tarvinnut puukkoa lukuun ottamatta. Puukolla sai pahvilaatikon auki.
Telineestä oli ihan riittävän tukeva, siinä on pääosin rautaputkia jotka on kiinnitetty toisiinsa tukevilla muoviosilla. Pyöriä en kiinnittänyt koska teline saattaisi liikkua turhaan kylpyhuoneen lattian kaadoissa.

Kuulemma sitten kun varsinainen kuivatussysteemi on rakennettu kattoon, teline siirtyy takaterassille pyykkien ulkokuivatusta varten ja sitä säilytetään teknisessä tilassa. Se ei paina kovin paljoa joten sitä on helppo siirrellä. Tosin se ei varmasti pysy ulkona pystyssä kohtalaisellakaan tuulella keveytensä vuoksi, ellei sitten alaritilän päälle nosta jotakin painoa.  

Tarkistin juuri linkin mutta Hobby Hall onkin jostain syystä lakannut myymästä kyseistä telinettä. Jos hinku on kova niin ehkäpä joku täällä tietää siitä jotakin: http://www.aino.fi/

Esprit Flagship Store - Hong Kong

Esprit Flagship Store - Hong Kong


Olisipa Suomessakin näin näyttäviä myymälöitä!
Hong Kongin Espritin vaatekaupan lippulaivamyymälä on ollut Tsim Sha Tsuin turistialueella Peking Roadilla esillä muutaman vuoden aika näyttävällä julkisivuratkaisulla. Ei ole halpa esitys mutta näyttävä, varsinkin pimeällä. Myös itse liike on tilava ja miellyttävä shoppailukokemus kolmessa kerroksessa. Itselleni löytyi mm. kivat vaalet shortsit.


Osoite on:
Peking Road Flagship Store
7 Ashley Road
Tsim Sha Tsui
Kowloon


Hong Kongissa on myös ainakin kaksi Outlet storea joissa kannattaa vierailla jos Esprit merkkinä kiinnostaa. Outleteissä on vieläpä vähän laajempi kokovalikoima, jopa XXL jota normaaleista myymälöistä ei juuri löydy. Ja tietysti halvemmalla. Varsinainen valikoima on tietysti toista kuin normaaleissa myymälöissä ja esillepano on tiukasti tupattu ja törkyinen. Osoitteet löytyvät netistä.

Temple Street - Hong Kongin krääsäbasaari

  

Iltalaukkujen kirjoa Temple Streetillä

Temple Street - Hong Kongin krääsäbasaari
Hong Kongin yksi tärkeimpiä vierailupaikkoja turistille on krääsäbasaari Temple Street. Jordanin metroaseman lähettyvillä sijaitseva katu on iltaisin monen korttelin mittainen kauppakuja ja iltatori täynnä kaikenlaista rihkamaa ja piraattia, kojuja ja ihmisiä, tungosta ja meteliä.
Minkäänlaisia äänitteitä ei kannata ostaa: hämmästyttävän halvat “The Best of Madonna”-levyt ja sadat muut huippuartistien kokoelmat ovat silkkaa kusetusta: kyllähän ne Madonnan hittejä ovat mutta ei Madonnan versioina vaan jonkun laimean cover-artistin äänittämänä. Sama varoitus pätee moniin vaatteisiin: ei ole meilläkään vain yksi kerta kun Temple Streetiltä ostetusta vaatteesta lähtee värit (paikoitellen!) ensimmäisessä pesussa. Halpaa, mutta hinta/laatu-suhde voi olla silti ns. kohdallaan. “Kuka paskaa ostaa se paskaa saa”.
Piraattituotteita on saatavana monenlaisia käsilaukuista vaatteisiin ja elektroniikkaan. Takuuta ei ole ja osa elektroniikasta on tehtaalla kunnostettuja eli alunperin reklamaatiotuotteita. Vaikka Hong Kong virallisesti taistelee piratismia vastaan, ei taistelua käydä kuitenkaan Temple Streetillä eikä muissakaan turistien krääsäkohteissa. Viime kerralla paikalla oli konstaapeli tarkistamassa kaupustelulupia eivätkä häntä kiinnostaneet kopiotuotteet lainkaan, ainoastaan luvat. Ei voi väittää, että viranomaiset eivät tiedä Temple Streetistä. Olen käynyt Hong Kongissa kahdenkymmenen vuoden ajan ja katu on ollut instituutio ja nähtävyys jo silloin. Mikään ei ole muuttunut, ainoastaan kävelykuja on tällä kertaa vähän leveämpi kuin aikaisemmin. Ja aikaisemmin se oli ahdistavan kapea.
Löytyy Temple Streetiltä ihan asiallistakin tavaraa, ei kaikki ole viallista kusetusta. Ostaessa pitää olla tarkkana ja myyjiin ei voi luottaa. Muista tingata! Kysy hinta ja tinkaa siitä puolet pois. Yleensä se onnistuu. Teeskentele lähteväsi ja jos myyjä lähtee perään (Ok, ok!) niin hinta on kohdallaan. Voi olla että joudut myös itse palaamaan ja korottamaan tarjousta 5 Hong Kongin dollaria että kauppa toteutuu.
Aidon ja piraatin ero on helppoa todeta Hong Kongissa. Kun käyt päivällä kiertelemässä aidot merkkiliikkeet Canton Roadilla ja ihastelemassa esimerkiksi nahkaisia käsilaukkuja niiden upeaa käsityötä ja laadukasta nahkaa ja menet sitten illalla Temple Streetin Nightmarketin (iltatori) piraattilaukkujen sekaan, on ero kuin yöllä ja päivällä. Piraatit ovat niin järkyttäviä muovikasseja että eron huomaa jo kaukaa.
Ja eron huomaa moni jo kaukaa jos itse ostat ja kantelet sellaista. Viimeistään siinä vaiheessa kun keinonahka nopeasti kulahtaa puhki. 

Woly lepolesti

Woly lepolesti
Olen etsinyt jonkin aikaa lepolestejä kaupoista ja eihän nyt Prismasta sellaisia saa. Stockmannilla sattui silmään Wolyn lepolestipari, hintakin vain 12,90 €. Nämä muoviset kenkälestit laitetaan nahkakenkien sisään säilytyksen ajaksi että kengän päällinen ei menetä muotoaan tai jopa saa muotonsa takaisin. Erityisen hyvä ehostaja se on päältä hieman kurttautuneille ja painuneille kengille. Ostin heti kaksi paria.
Niin, oikeastihan se pitäisi olla puinen eikä muovinen mutta tähän hätään tuo muovinenkin auttaa alkuun.

Lloyd Darian nahkakengät ja uusien kenkien hoito

Lloyd Darian nahkakengät ja uusien kenkien hoito
Ostin Saksalaisen Lloyd-merkin Darian-malliset nahkakengät Itäkeskuksen Stockmannilta. Kumipohja, siksi edullinen hinta laatukengistä: 119,-

Myyjä neuvoi laittamaan heti nahalle käsittelyainetta jotta nahka hieman pehmenee, tämä vähentää päällisen ruttaantumista. Ostin Wolyn kenkälankkia koska se oli viimekerralla loppunut ja lankkasin kengät heti kotona. Ihan totta, kyllä se vähän auttaa. Kengän nahka on päältä hieman pehmeämpi ja askellettaessa rypyttyvä osa menee pehmeämmäksi aalloksi kuin myymälässä.
 
Myyjä kertoi, että vuosia aikaisemmin oli ilmiö, että purettaessa miesten nahkakenkiä pakkauksista hyllyyn, käsiin tuli aina mustaa kengistä koska nahassa oli tehtaalla laitettuja hoitoaineita. Nykyisin ei tule mustaa käsiin, kengissä ei ole enää valmiita hoitoaineita vaan kuluttajan kannattaa laittaa ne varsinkin parempiin kenkiin itse heti, ennen käyttöä. Silikoonisienestä ei ole mitään apua tähän asiaan: silikoonisieni on tarkoitettu siihen että sipaistaan kenkä nopeasti kiiltäväksi silloin kun kenkä on likainen eikä sitä ehditä lankata.

Uudet Lloydit ovat olleet nyt päivän jalassa, vasta konttorissa sisällä. Aikomukseni on ajaa ne pehmeästi sisään ennen liikematkaa jota varten ne on ostettu. Joskus on käynyt niinkin että tuhannenuudet kengät ovat lähtiessään hiertäneet vesirakkulan jo Helsinki-Vantaalla ja sehän ei ole mitenkään miellyttävää. Kaupassa nekin tuntuivat silloin hyvältä. 

Rimowa-fani

Rimowa-fani
Olen Saksalaisen Rimowa-matkalaukun käyttäjä ja fani ja ylpeä siitä.
Ensimmäinen perheeseemme hankittu Rimowa on kahdeksanvuotias hopeanvärinen Salsa 856.63 eli 83 litrainen polycarbonaattilaukku. Salsa on Rimowan ensimmäistä polycarbonaattisarjaa ja minun laukussani on hyvin vanhan sarjan lukko. Lukko on tuotannossa muuttunut sen jälkeen jo kaksi kertaa. Uskollinen laukkuni on kiertänyt kanssani monet lentomatkat ja toiminut aina moitteettomasti. Mahtava laukku!

Viisi vuotta sitten hankimme alumiinisen, suurimman mahdollisen Topas-sarjan laukun. Mallinumero on 930.77 ja litratilavuus peräti 104 litraa. Ensimmäiselle matkalla lähtiessäni Helsinki-Vantaalla kiiltävän ja virheettömän laukun kanssa minusta tuntui kuin moni tuijottaisi laukkuani: “Tuo kundi ei ole käynyt missään!” Nyt se on jo sopivasti patinoitunut, naarmuinen ja vähän kolhuinen, viimeinkin se alkaa näyttää uskottavalta! Sen kanssa on käyty 3 kertaa Hong Kongissa ja kahdesti Tukholman risteilyllä. Hytissä se on tietysti vähän kömpelö kokonsa vuoksi mutta tuliaiset sopivat mukaan upeasti!

Uusin hankinta on viime vuodelta: alumiininen Topas 932.52 nelipyöräinen kabiinilaukku. Nelipyöräisyys on nykyaikaa ja alumiininen pikkulaukku on yksinkertaisesti fantastinen! Sen kanssa kehtaa kulkea missä vain! Tosin tämä laukku on käynyt vasta kerran Saksassa ja pari kertaa kotimaanmatkoilla. Sen sisällä on samat flex-dividerit eli nylonvöillä säädettävät ja tiukattavat välilevyt kuin muissakin paremmissa Rimowan malleissa, niiden kanssa tavarat pysyvät todella hyvin järjestyksessä.

Haaveissa on neljäs laukku, sellainen hankitaan alkukesästä. Mallikin on jo valmiiksi katsottuna.  

Globalisaation Portinvartijat

Globalisaation Portinvartijat
Kiinantuonnista kiinnostuneille on olemassa Elina Grundstromin toimittama Globalisaation Portinvartijat-kirja vuodelta 2004. Siinä on haastateltu monia alan tosi arvostettuja ammattilaisia, kulutustavaran sisäänostajia jotka tuovat Suomeen tavaraa Kiinasta. Monet heistä ovat minulle tuttuja ja kun keskustelemme kiinantuonnista esimerkiksi Kanttonin messuilla, esiin nousevat hyvin samantyyppiset kokemukset.

Tosin hiljattain puhuin yhden kaverin kanssa jota kirjassa oli haastateltu ja hän vähän provosoivasti sanoi ettei siinä kirjassa enää mikään pidä paikkaansa koska Kiina muuttuu niin nopeasti. Olen hänen kanssaan lievästi eri mieltä sikäli että suuri osa lainalaisuuksista, tavoista ja vaaroista on edelleen ihan kohdallaan. Minusta se on edelleen varsin osuva kuvaus kiinankaupasta vaikka 8 vuotta kiinankaupassa onkin kieltämättä jo varsin pitkä aika. Monet asiat ovat toki muuttuneet. Kiinankauppa elää jatkuvassa muutoksessa. Näin kattavia kotimaisia kirjoja ei käsittääkseni muita ole. Jos kiinantuonti yhtään kiinnostaa, kannattaa kirja ehdottomasti hankkia, erityisesti jos aikoo tuoda tavaraa Kiinasta eikä ole aiempaa kokemusta.

Toisaalta kirjassa on mielenkiintoinen ja yleissivistävä aspekti sikäli että valtaosa kuluttajista ei tiedä alkuunkaan millainen on vaatteiden ja käyttötavaran ostoprosessi ja tuonti Kiinasta. Maahantuojien ja ketjujen ostajien mahdollisuus vaikuttaa tuotteisiin on toisaalta käsittämättömän laaja ja toisaalta äärettömän niukka. Toisinaan suunnitellaan tuote alusta loppuun, toisinaan tehdään muutoksia ja välillä täytyy ostaa valmis tuote ilman minkäänlaisia muutoksia. Kokonaan oman tuotteen suunnittelu on harvinaista herkkua koska Suomi on niin pieni maa ja kappalemäärät sen takia hyvin pieniä. Useimmiten tyydytään muuttamaan eli muokkaamaan tuottajan tarjoamia malleja, käytännössä useimmiten vielä niin, että yksityiskohtia ja ominaisuuksia jätetään pois kustannussyistä. Kiinankaupassa hinta on merkittävä ratkaisutekijä.




Kirja on saatavana myös verkkokaupasta:
http://www.adlibris.com/fi/product.aspx?isbn=9513741788&lang=fi

Chanelin jono

Chanelin jono
Hong Kongin keskustassa on Canton Road jolta löytyy kilometrin verran luksusmerkkejä. Edustettuina ovat useimmat merkittävimmät muotitalot Louis Vuittonista Dioriin ja Chaneliin ja liikkeet ovat valtavia monobrand luksusliikkeitä. Palvelu on huippua ja koska kiinalaiset käyvät mielellään ostoksilla Hong Kongin puolella, liikkeisiin on tunkua. 

Kuvassa on Chanelin liikkeen edessä oleva jono. Chanel on aasialaisten suuressa suosiossa ja jottei liikkeeseen muodostuisi pahaa tungosta joka tietysti luksusliikkeessä on aika epämiellyttävää, on ulkopuolelle järjestetty jono ja portieeri, joka päästää liikkeeseen asiakkaita sopivasti sisään.

Törmäsin ilmiöön jo parisen vuotta sitten enkä ollut uskoa silmiäni. Ajattelin, että kyseessä on pakko olla ns. mainosjono kuten kotoisissa yökerhoissamme. Mainosjonosta ei kuitenkaan ole kysymys vaan liike tosiaan on jo täynnä asiakkaita ja kaikkia palvellaan, sisään ei vain sopisi lisää ilman että syntyisi tungosta ja odottelua tai jopa mahdollista hävikkiä. Naapurissa olevassa, huomattavasti suuremmassa Louis Vuittonin liikkeessä toisaalta portieeri ohjasi ovesta tulevat asiakkaat yläkerran kautta kierrokselle (kuin Ikeassa!) jotta alakertaan ei synny tungosta. Näin asiakkaat jakautuivat liikkeeseen tasaisemmin vaikka alakerran pääkassalla oli silti jonoa.

Design a Bag - APLF

Design a Bag - APLF      

Maaliskuussa 2012 Hong Kongissa oli Fashion Access-laukkumessut. Asia Pacific Leather Fair järjestää kahdesti vuodessa Fashion Access-messut Hong Kongin messukeskuksessa. Paikalle tähän valtavaan messukeskukseen hyökkää laukkualan ammattilaisia pitkin maailmaa. Näkyvyys kilpailussa on hyvää PR:ää nuorille suunnittelijoille. 


Jokavuotisen Design-a-Bag-kilpailun palkituissa oli tällä kertaa myös kaksi eestiläistä joten palkintosijoja meni maantieteellisesti jo varsin lähelle. Miksei ensi vuonna palkittujen joukossa voisi olla suomalaisiakin? Ainakin toissa vuonna Suomesta on lähetetty kisaan kilpailutyö/töitä.

Joka kerta messuilla käydessämme katsomme palkitut läpi. Laukuista on todella hyvät kuvat ja selitykset koska useimmiten niihin liittyy myös  joku uudenlainen funktionaalisuus. Monesti kuitenkin tuntuu, että on sorruttu ihmeellisiin kikkailuihin tyyliin “laukku käytetyistä autonrenkaista”. Käytännön arki tuntuu usein puuttuvan jopa palkituista töistä, on lähdetty hakemaan “uutta” ja persoonallisuutta vähän liian kaukaa hyvin monimutkaisilla rakenteilla ja kummallisilla materiaaleilla. Materiaalit, rakenne tai hyvin rajattu käyttötarkoitus tai jopa pelkkä ulkonäkö ja kantamisen kuviteltu epämukavuus aiheuttavat sen että harva malleista kuitenkaan pääsee valmistukseen, ne jäävät kuriositeeteiksi ja suunnittelukilpailun silmäkarkeiksi. Vuosien varrella on nähty niin monimutkaisia laukkuja ja erikoisia origami-taittelutehtäviä että niiden mukana pitäisi olla käyttöohjeet eikä niitä voi myydä kaupassa ilman myyjän opastusta. Mutta upeita ja mielenkiintoisia luomuksia joka vuosi.




Lisätietoja kilpailun linkistä, tosin tähän hätään ei löytynyt kuin tämän vuoden jo päättyneen kierroksen info mutta jos asia kiinnostaa, kannattaa saittia seurailla.
http://www.designaccess-fa.com/





Lisää kuvia messuilta ja suunnittelukilpailusta sekä palkintogaalasta Asia Pacific Leather Fair:in virallisten sivujen albumeissa: http://apps.ubmasia.com/files/default.aspx?aid=1870



 


Lisätietoja itse messuista: http://www.fashionaccess.aplf.com/