Halpatuotantokiinan loppu

Shaun Reinin kirja The End of Cheap China kertoo varsin pätevästi syyt siihen miksi halvan kiinantuonnin aika on päättymässä. Kymmenen seuraavan vuoden aikana tulemme näkemään kiinantuonnissa ja yleensäkin maailmankaupassa melkoisen muutoksen kun Kiinassa tuotantohinnat nousevat korkeaksi, muualla Aasiassa tuotanto yskii ja länsimaissa valmistettujen tuotteiden arvostus kasvaa uudelleen. Kirja on ajankohtainen, julkaistu tänä vuonna.
Kiinnostuneille linkki Amazonille: Shaun Rein: The End of Cheap China

Kiinalaiset tehtaiden johtajat ja omistajat ovat puhuneet tästä asiasta jo vuosia: työläisten palkat nousevat kovaa vauhtia, työaikoja rajoitetaan ja vapaapäiviä lisätään. Etelä-Kiinaan ja erityisesti sen rannikolle keskittynyt teollisuus ei saa sisämaaasta enää siirtotyöläisiä kun Kiinan hallitus tukee sisämään teollistamista eli työpaikkojen tasaisempaa jakautumista maanlaajuisesti yhä enemmän. Ja tuettu teollisuus ei ole yksinkertaista sauman ompelua vaan korkeampaa teknologiaa ja jalostusta. Nuoret taas eivät halua tehtaisiin töihin, "halutaan olla laulajia ja johtajia" tuhahti eräskin laukkutehtaan omistaja nelisen vuotta sitten. "Mistä minä saan työntekijöitä?"

Teolliset alueet ovat Kiinassa olleet kaksikymmentä vuotta valtavan työsiirtolaisuuden kohteena, sisämaasta tulee kymmeniä miljoonia ihmisiä työskentelemään tehtaissa pitkiä päiviä, 6-7 päivää viikossa. Nyt työntekijöillä saa teettää enää viisipäiväistä työviikkoa. Se aiheuttaa turhautumista koska työntekijät ovat kaukana kotoa ja asuvat kurjissa asuntoloissa. Olisi kivempi tehdä työt ja häipyä kuin hengailla toimettomana asuntoloissa ja kaduilla. Toki keskimääräinen kuukausiansio ei juuri pudonnut kun viisipäiväiseen siirryttiin, eli tuntipalkkoja nostettiin. Ja se nostaa palkkakustannuksia hurjasti.  

Vuonna 2009 nähtiin tuotteiden hintojen 20%:n nousu. Tuottajat yksinkertaisesti ilmoittavat että hinta nousee ja länsimaiset ostajat maksavat tai etsivät uudet paikat ostaa. Hinnannousu johtui useasta eri seikasta, osittain Kiinan valtion valuuttakeinottelusta ja RMB/USD-valuuttojen arvon eron kasvupelosta mutta myös tuotantokustannusten kasvusta. Pahin nousupaine tuntuu helpottaneen hetkeksi mutta nousu jatkuu. Minimitilausmäärien vaatimukset kasvavat ja se vaikeuttaa pienten maiden maahantuojia, kuten meitä suomalaisia. Kiinalaiset eivät viitsi näperrellä pikkutilausten kanssa koska se on tehdastyössä hankalaa, koetetaan mielummin haalia isoja tilauksia. Mutta toimitusajat pitenevät koska työntekijöitä ei meinaa saada töihin.

Toisaalta Vietnamissa ja monissa halvoiksi koetuissa maissa ei ole infrastruktuuria valmistaa tavaraa samaan tapaan kuin Kiinassa. Kiina on halpatuotantomaiden ehdotonta kärkeä toimivan logistiikkansa ja satamiensa ansiosta. Lisäksi suurin osa raaka-aineista ja osista valmistetaan joka tapuksessa Kiinassa. Jos esimerkiksi tilaa Intiasta trolley-laukkuja, osat kokoonpanotehtaalle tilataan Kiinasta. Tämä ei ollenkaan helpota hinta- tai toimitusongelmia.

Tämä on yksi suosikkiaiheistani, palaan tähän vielä.
Sillä välin voi lukea vaikka Taloussanomien artikkelin samasta aiheesta:
Taloussanomat: Halvan Kiinan loppu