Kanttonin messut Etelä-Kiinan Guangzhoussa ovat maailman suurimmat ammattilaisille tarkoitetut messut. Pazhoun messukeskukseen kerääntyy kahdesti vuodessa suuri määrä maahantuojia ja tukkukaupan ammattilaisia. Hotellit yhdentoista miljoonan asukkaan Guangzhoussa tuplaavat hintansa ja vaikutus tuntuu läheisen Hong Kongin puolellakin. Junat, bussit ja lentokoneet syöttävät ihmisiä messukaupunkiin ja pois, länkkäreiden (länsimaalaisten) määrä kaduilla kasvaa merkittävästi. Toisaalta Canton on yksi maailman vaarallisimpia kaupunkeja ulkopuolisille joten kaduilla ei juuri kannata liikuskella iltaisin.
 |
| Suurin osa osastoista on pieniä standardikoppeja |
Kanton, Canton, Guangzhou, rakkaalla lapsella on monta nimeä. Kaupungin historia juontaa aikoihin reippaasti ennen Jeesusta, jonka aikoihin kylä oli jo alueellinen keskuskaupunki. Portugalilaiset, ensimmäiset eurooppalaiset saapuivat 1514 ja siitä lähtien kaupunki on toiminut ulkomaankaupan parissa, edelleen yhtänä tärkeimmistä ulkomaankaupan keskuksista. 1900-luvulla ulkomaankauppa on ollut ajoittain poikkikin mutta jo 1957 alettiin järjestää messuja kahdesti vuodessa. Viimeisen kahdenkymmenen vuoden aikana messujen kävijämäärä on nelinkertaistunut viimekeväiseen (2012) 210.000 henkeen (111th session). Virallisen tiedon mukaan nämä ovat nimenomaan ulkomaalaisia ostajia mutta en olisi hämmästynyt jos lukuun sisältyisivät (synonyyminä) myös kotimaanmarkkinoiden toimijat. Ja kotimaan markkinathan Kiinassa ovat valtavat ja uskomattoman nopeassa kasvussa.
 |
| Messukeskuksen pohjoispää |
Kevään messuilla ostajien huomiosta kilpaili yhteensä melkein 25.000 näytteilleasettajaa kolmivaiheisen messukauden aikana. Ensimmäisessä vaiheessa 15.-19.5. oli teemana kaikenlaiset kuviteltavissa olevat sähköhärpäkkeet kodinelektroniikasta alkaen, työkalut ja koneet ja kulkuneuvot (rullalaudoista ja skoottereista laivateollisuuteen) sekä rakennusmateriaalit, valaistus ja kemikaalit.
Muutaman päivän päästä kun edelliset osastot on purettu ja uudet rakennettu, alkaa toinen vaihe (23.-27.5.) teemana olivat kuluttajatavarat, kodinsisustus ja lahjatavarat. Kolmannessa vaiheessa 1.-5.5. laukut ja nahkatavarat, kengät, tekstiilit, harrasteet, lääkkeet ja ruokatavarat. Käymme itse aina tässä kolmannessa vaiheessa. Sääliksi käy ostajia, jotka joutuvat käymään kaikissa kolmessa vaiheissa, kuten monet sekatavarakauppojen ostajat joilla on monta osastoa ja tavararyhmää hoidettavanaan. Messureissu venyy helposti kahdenkymmenen päivän mittaiseksi. Ja väliajat pitää hengailla esim. Hong Kongissa tai koettaa tapailla tavarantoimittajia jotka eivät syystä tai toisesta ole messuilla. Kaikki taravantoimittajat eivät ole messuilla koska osaston vuokra maksaa hurjia summia ja toisten ei tarvitse olla koska heillä asiakkaita on muutenkin.
 |
| Osa osastoista on hienoksi rakennettuja |
Messukeskuksessa on 30 valtavaa hallia ja 10 pienempää hallia jotka on onneksi jaoteltu toimialoittain. Laukkuostajan ei tarvitse kiertää muiden alojen halleja. Laukkuhalleja on yleensä neljästä viiteen.
Suurimmat hotellit järjestävät bussikuljetuksia messuille ja monissa hotelleissa voi jopa rekisteröityä. Rekisteröintihulinat ensimmäisenä päivänä messukeskuksessa ovat sirkus joka kannattaa välttää. Ei uskoisi, että selvinpäin olevista aikuisista lähtee niin paljon ääntä ja tunkua kuin olemme muutaman kerran joutuneet kokemaan. Nyt käytössämme ovat onneksi "ikuiset" kävijäkortit mutta toisaalta olemme myös asustelleet hotelleissa joissa voi rekisterötyä aulassa.
Messuilla kannattaa olla hyvät kengät ja vain vähän kannettavaa. Nykyisin pukumiehiä näkee enää harvakseen, ostajat pukeutuvat mukaviin vaatteisiin ja lenkkareihin, solmiot jätetään kotiin. Jos mukana on paljon kannettavaa, trolley-laukku on ehdoton. Rekisteröitymispaikkojen maanpäällinen helvetti toistuu ruokapaikoissa puolen päivän maissa. Kannattaa käydä syömässä vasta vähän pahimman tungoksen jälkeen, muuten voi paniikkikohtaus yllättää. Kompleksissa on McDonalds, kohtuullinen pikapizzamesta ja monia muita erilaisia ruokapaikkoja.
 |
| Laajennusosan keskuskäytävä |
Ostaminen messuilta on oma taiteenlajinsa. Tähän perehdyttää esimerkiksi
Globalisaation Portinvartijat-kirja, aihe on liian laaja että sitä kannattaisi tähän yhteyteen tunkea. Lyhyesti sanottuna osa kiinalaisten mallikappaleista on kaupoista ostettuja malleja ("We can do this") ja tehtaiden omista malleista suurin osa vaatii ostajan huolellisesti suorittamaa tarkistusta, heikkojen paikkojen vahvistusvaatimuksia ja muunlaisia muutoksia. Monesti välttämättömiä ominaisuuksia puuttuu (kännykkätasku käsilaukusta) tai tuotteisiin on tungettu erilaisia ylimääräisiä kikkoja jotka ovat vikaherkkiä, nostavat hintaa eivätkä lisää tuotteen haluttavuutta. Sellaiset pitää karsia jotta hinta saadaan kohdalleen. Tehtaiden tekemät mallikappaleet ovat usein tarkasti valikoiduista materiaaleista huolellisesti tehtyjä, tuotannossa onkin sitten vähän toisenlaista. Erityisesti nahkatuotteissa laatu mallikappaleen ja tuotannon välillä saattaa erota dramaattisesti.
 |
| Pieniä standardiosatoja on pilvin pimein |
Messujen ulkopuolella pyörii runsaasti onnenonkijoita ja kerjäläisiä joita on syytä välttää ja netti on täynnä erilaisia huijaussysteemeitä liittyen messuihin. Ja kun jaat messuilla käyntikortteja runsaasti, sähköposti on pian täynnä spämmiä.
Mutta pakko siellä on joka vuosi käydä jos aikoo tuoda tavaraa Kiinasta. Jos ei muuten niin hintatason, tarjonnan ja fiiliksen kartoittamisen vuoksi. Varsinaisia muotielämyksiä ei messuilla voi kokea, kaikki tarjonta on enemmän tai vähemmän juonnettu suosituimmista muotiaiheista ja design painottuu massatuotannon makuihin. Jopa suoranaisiin piraatteihin törmää. Esimerkiksi Burberryn rekisteröityä beigeä skottikuosia on huolettomasti tarjolla. Maahantuojan tuleekin tuntea alaa itse ettei lankea pahimpiin mokiin ja osta ymmärtämättömyyttään piraatteja.
Messuista kertoo lisää
virallinen messusaitti.
