Shanghai Tang - Kiinalainen luksusbrändi

Shanghai Tangin pieni myymälä Pacific Placessa Hong Kongissa.

Shanghai Tang on ensimmäinen oikeasti menestynyt kiinalainen luksusbrändi. Sen perusti vuonna 1994 Hong Kongilainen liikemies David Tang. Liike perustettiin vaatturina ja erikoisvalmisteita tekevänä muotitalona jonka tyylilajina on ‘20 ja ‘30-lukujen kiinalainen muoti. Shanghai Tang ammentaa perinteisestä, hyvin värikkäästä ja koristeellisesta Han-kiinalaisesta traditiosta ja yhdistää siihen moderneja elementtejä 2000-luvulta. Ensimmäisenä vuonna boutique-myymälässä kävi jo miljoona asiakasta.

Tang laajensi valmisvaatemallistoon ennenkuin vuonna 1998 Richemont osti yrityksen ja on kehittänyt sitä määrätietoisesti. Mikä ihmeen Richemont? Richemont on miljarditulosta tekevä luksusbrändien omistajayhtiö joka omistaa mm. sellaisia merkkejä kuin Chloé, Lancel, Cartier, Alfred Dunhill ja Vacheron Constantin. Se häviää liikevaihdossa vain aavistuksen maailman johtavalle luksusbrändiyhtiölle LVMH Moët Hennessy - Louis Vuitton S.A.:lle.

Vuosituhannen alussa brändin suunnittelujohtajaksi tuli Joanne Ooi ja yhtiö lisäsi merkittävästi naisten valmisvaatteita. Myös laukut, huivit, lastenvaatteet ja kaikki seuraavat edelleen uskollisesti Shanghaista aikanaan kommunisteja paenneiden vaattureiden tyyliä. Myymälöiden kalusteissa, tekstiileissä ja pinnoissa on yksityiskohtia jotka muistuttavat Kiinan rikkaasta kulttuuriperinnöstä.   

Shanghai Tangin ensimmäiset liikkeet olivat Hong Kongissa mutta nyt liikkeitä on 24 ja ne sijaitsevat huippukaduilla tai viiden tähden hotelleissa muunmuassa New Yorkissa, Lontoossa, Miamissa, Las Vegasissa, Pariisissa, Bangkokissa, Pekingissä, Dubaissa, Honolulussa ja Frankfurtissa. Alkuperäisestä lippulaivamyymälästä Hong Kongin Centralissa Shanghai Tang joutui luopumaan viime vuonna kun vuokraisäntä ryhtyi ahneeksi ja alkoi vaatia 700.000 euron kuukausivuokraa. Paikalle muutti vaatebrändi Abercrombie & Fitch joka lupasi maksaa vielä parempaa vuokraa!

Moni näkee Shanghai Tangin erityisesti turistien ja kiina-fanien juttuna eikä asetelmaa helpota se, että brändi myy “Made-in-China”-tyyliä luksuskuluttajille jotka halajavat eurooppalaisia brändejä kuten Hugo Boss, Armani jne. Turistit toki ostavat brändin laadukkaista kiina-vaatteita mutta niitä ostavat myös hyvin paljon aidot kiinalaiset jotka työskentelevät ulkomailla ja ovat ylpeitä kotimaastaan. Samoin monet ulkokiinalaiset (ja heitähän ON) hankkivat Shanghai Tangia korostaakseen juuriaan. Toissa vuonna (2010) Shanghai Tangin uskottiin tehneen noin 55:n miljoonan USD:n liikevaihdon.

Lähikuva (nettisaitilta) paljastaa kuvion hienouden

Kun kävelimme keväällä Hong Kongin upeassa Pacific Place-ostoskeskuksessa Admiraltyssa, kävimme vaimoni kanssa Shanghai Tangilla katsomassa mallistoa. Miestenvaatteita hallitsi Mandarine-kaulus eli pystykaulus ilman taitteita, hyvin kiinalainen juttu. Huomiomme kiinnittyi nahkaiseen käsilaukkuun joka oli koristeellisesti brodeerattu lähes tukkoon. Pehmeän lammasnapan oli ommeltu kuviota hyvin tiheästi ja varsinaista pehmeää nahkaa oli paljaana hyvin vähän. Laukku näytti varsin raikkaalta ja uudenlaiselta. En muista paikallista hintaa mutta Tangin nettikaupaussa se näyttäisi olevan 778 USD. Se on saatavana tietysti myös mustana.


 

Otin kuvan näyteikkunan läpi koska pintakuvio säväytti.

Suomalaisilla on vetoketjufetissi

Suomessa on hyvin vaikea myydä käsilaukkua jossa ei ole vetoketjua. Laukku pitää voida sulkea lähes “ilmatiiviisti” päältä vetoketjulla ja sisätaskukin saisi olla vetoketjulla suljettava. Avonaisia laukkuja ei juuri näe, ehkä Louis Vuittonin Neverfullia lukuunottamatta. Vuiska kelpaakin ilman vetoketjua. Mutta kaikissa muissa pitää olla.

Miksi? Onhan se selvä että tavarat saattavat pudota sieltä jos laukku kaatuu auton penkillä ja sadekuuro kastelee ja taskuvarkaat jne.
Mutta miksi näitä ilmiöitä ei ole muissa maissa? Suomalainen tarvitsee vetoketjun kaikkiin mahdollisiin laukkuihin pilkkahintaisista kesäkasseista alkaen. Siellä sitten Kiinassa funtsataan valmistajan kanssa että miten tähän malliin jota ei ole tarkoitettu vetoketjulliseksi, saataisiin viritettyä vetoketju että se kelpaisi Suomessa. Muuten olisi kiva malli mutta vetskari puuttuu. “Eikö tämä nyt menisi ilman vetoketjuakin, se on vaikea ympätä tähän ja hinta nousee?” kysyy valmistajan edustaja. Ei mene.

Sama juttu lompakoissa. Jotakuinkin kaikkialla muualla maailmassa kolikot pysyvät nepparitaskussa ihan hyvin, Suomessa ei pysy. Suomalainen tarvitsee vetoketjutaskun kolikoille koska muuten kolikot putoavat pois. Ja se on ehdoton lastenlompakoista lähtien.
Kiinalainen tehtaan edustaja (tai intialainen) esittelee mallilompakoitaan ja sanoo vähän joka väliin että tämän voi kyllä tehdä myös vetoketjulla vaikka näissä mallikappaleissa on nepparitaskut. Joskus se maksaa enemmän, joskus sen saa samaan hintaan.

Vetoketjullisen kolikkotaskun vaatimus vähentää tehokkaasti lompakoiden tuontia Saksasta, Italiasta tai Espanjasta, yleensäkään lompakoita ei voi hankkia pieniä määriä, useita kivoja malleja eurooppalaisilta messuilta edullisesti koska ne eivät sitten käy kaupaksi Suomessa. Pakko tuoda itse Kiinasta tai Intiasta tai ostaa maailman mittakaavassa pieneltä kotimaiselta maahantuojalta jolla on samat ongelmat. Minimimäärät Kiinasta ovat suuria ja kovin suurta valikoimaa ei saa koska kokonaismäärä nousee älyttömäksi. Vaikka maahantuojan tilausmäärä olisi meille Suomeen suuri, se on maailmalla suhteessa kuitenkin pieni joten saksalaiselta tukkurilta saattaisi saada pieniä eriä varsin kilpailukykyiseen hintaan mutta kun mallit eivät toimi Suomen markkinoilla. Kotimainen valmistus on muutamaa poikkeusta lukuunottamatta loppunut ja kotimaisen hinta olisi useimmille kuluttajille muutenkin liian korkea vaikka laatu olisi kuinka hyvä.

Ladies Market - Kong Kongin krääsäbasaari

Ladies Market eli Tung Choi Street

Hong Kongissa Mong Kokin kaupunginosassa Kowloonin niemellä on Temple Streetiin verrattava krääsäbasaari Ladies Market. Sinne meneminen on helppoa: Metrolla Mong Kokin asemalle ja asemalta ulos Ladies Marketin viittojen mukaisesti. Ladies Market löytyy Nathan Roadilta katsoen toiselta samansuuntaiselta kadulta, Tung Choi Streetiltä. Jos sinulla on turistikartta jossa kadulle ie ole merkitty lisänimeksi Ladies Market niin etsi jostakin kunnollinen kartta, esim. hotellista. Ladies Marketin exit on ensimmäisellä kadulla eli ikäänkuin välikadulla. Myös tämä välikatu on hyvä ostoskatu mutta siitä lisää myöhemmin.

Ladies Market profiloituu hiukan enemmän naisille suunnatuksi kuin Temple Streetin basaari (linkki). Ero ei ole järin suuri. Kaikki samat lainalaisuudet ja varoitukset pätevät niin Ladies Marketissa kuin Temple Streetillä. Piraatteja on tarjolla pilvin pimein ja laatu on parhaimmillaankin arveluttavaa. Löytöjä saattaa tehdä mutta kyllä piraatin yleensä piraatiksi tunnistaa. Varsinkin tunnistaa kernilaukun joka on olevinaan nahkalaukku. Krääsäbasaareihin kannattaa mennä vasta kun on käynyt katsastamassa aidot tavarat Canton Roadilla tai saaren puolen Centralissa. Sen jälkeen eivät piraatit enää niin houkuta. 


Kaikenlaista kivaa pikkukrääsää ja elektroniikkaa on myös paljon tarjolla. Lapsille on helppo löytää halpoja tuliaisia ja monet vaatteet saattavat kestää useitkin pesuja vaikka usein painokuviot lähtevätkin nopeasti pois. On päinvastaisiakin esimerkkejä, eräskin t-paita jonka ostin vuosia sitten on edelleen käytössä ja varsin hyvälaatuinen. Tyttärelle keväällä ostetut pikkuhousupaketit (Hello Kitty ja Disneyn Prinsessat) ovat jo menettäneet painokuvionsa, ne alkoivat rapistua pois jo ensimmäisessä pesussa.

Ja muista että tämäkin iltatori on auki vain iltaisin.
 

Piraatti Le Pliagea kaikissa sateenkaaren väreissä (köyhille).

Louis Vuitton - julkisivuista

Louis Vuitton, Canton Road, Kowloon

Kaupungeissa, joissa Louis Vuittonin liikkeen julkisivua voit muuttaa, Vuitton tekee varsin näyttäviä liikkeitä. Suomessa tätä ei pääse tapahtumaan, siitä pitää huolen julkisivulautakunta ja Vuittonin sijoittuminen Helsingin historialliseen keskustaan Pohjois-Esplanadille.

Alla olevassa ensimmäisessä kuvassa joka on syksyltä 2007, rakennetaan Vuittonin uutta suurmyymälää Canton Roadin huippumerkkien ostoskadulle Tsim Sha Tsuissa, Kowloonissa. Liikkeen rakentamisen ajan työmaa oli peitetty telineillä ja hyvin näyttävällä matka-arkun näköisellä julkisivulla. Ei jää epäselväksi että mikä liike tähän on tulossa!

Syksyllä 2007 rakennettiin uutta suurmyymälää Kowlooniin

Louis Vuitton avasi ensimmäisen Kiinan myymälänsä jo 1992 Pekingissä. Hong Kongissa laukut toki olivat myynnissä jo aikaisemmin. Markkinatutkimuslaitos ACNielsenin vuoden 2007 tekemän tutkimuksen mukaan Louis Vuitton oli yksi viidestä suosituimmasta luksusbrändistä Aasian-Tyynenmeren aluella. Neljä muuta olivat Ralph Lauren, Giorgio Armani, Christian Dior ja DKNY. Pelkästään Kiinassa mitattuna Vuitton oli toiseksi suosituin heti Chanelin jälkeen, kolmantena Versace. 

Kesällä 2005 rakennettiin Centralin myymälää

Centralin myymälä

Liikkeen ollessa suljettuna otin kuvan aulasta ikkunan läpi. (Kowloon)

Tässä siis vähän mallia siitä, miten aitoja Louis Vuittoneita myydään. Jos esillepano tai myymälä jää kovin paljon tästä, eivät laukutkaan ole aitoja. Aitoa Luiskaa ei ole outleteissa tai basaareissa.   

Vuonna 2008 oli ikkunoissa teemana kulta.

Kullanvärisiä laukkuja 2008

Kultaa myös miehille 2008.

APLF - Fashion Awards 2012

APLF Fashion Awards 2012 juliste

 
Hong Kongissa järjestettävät Asia Pacific Leather Fair-messuilla (APLF) on vuosittain laukkujen design-kilpailun lisäksi myös erillisen Fashion Awards-kilpailu. Fashion Awardseissa on mukana sekä kengät että laukut ja luomukset ovat aika erikoisia. Mallikappaleet ovat nähtävillä messuilla ja niitä pääsee jopa hypistelemään. Tässä kuvasatoa kilpailusta.

Erikoisia korkoja

Keltaisen kengän päälle kiinnitetty keinoaine näytti irtonaiselta

Menninkäisen kengät näyttivät mukavilta

Futuristista menoa ja kimalletta

Kanttonin messut

Kanttonin messut Etelä-Kiinan Guangzhoussa ovat maailman suurimmat ammattilaisille tarkoitetut messut. Pazhoun messukeskukseen kerääntyy kahdesti vuodessa suuri määrä maahantuojia ja tukkukaupan ammattilaisia. Hotellit yhdentoista miljoonan asukkaan Guangzhoussa tuplaavat hintansa ja vaikutus tuntuu läheisen Hong Kongin puolellakin. Junat, bussit ja lentokoneet syöttävät ihmisiä messukaupunkiin ja pois, länkkäreiden (länsimaalaisten) määrä kaduilla kasvaa merkittävästi. Toisaalta Canton on yksi maailman vaarallisimpia kaupunkeja ulkopuolisille joten kaduilla ei juuri kannata liikuskella iltaisin.

Suurin osa osastoista on pieniä standardikoppeja

Kanton, Canton, Guangzhou, rakkaalla lapsella on monta nimeä. Kaupungin historia juontaa aikoihin reippaasti ennen Jeesusta, jonka aikoihin kylä oli jo alueellinen keskuskaupunki. Portugalilaiset, ensimmäiset eurooppalaiset saapuivat 1514 ja siitä lähtien kaupunki on toiminut ulkomaankaupan parissa, edelleen yhtänä tärkeimmistä ulkomaankaupan keskuksista. 1900-luvulla ulkomaankauppa on ollut ajoittain poikkikin mutta jo 1957 alettiin järjestää messuja kahdesti vuodessa. Viimeisen kahdenkymmenen vuoden aikana messujen kävijämäärä on nelinkertaistunut viimekeväiseen (2012) 210.000 henkeen (111th session). Virallisen tiedon mukaan nämä ovat nimenomaan ulkomaalaisia ostajia mutta en olisi hämmästynyt jos lukuun sisältyisivät (synonyyminä) myös kotimaanmarkkinoiden toimijat.  Ja kotimaan markkinathan Kiinassa ovat valtavat ja uskomattoman nopeassa kasvussa.    

Messukeskuksen pohjoispää

Kevään messuilla ostajien huomiosta kilpaili yhteensä melkein 25.000 näytteilleasettajaa kolmivaiheisen messukauden aikana. Ensimmäisessä vaiheessa 15.-19.5. oli teemana kaikenlaiset kuviteltavissa olevat sähköhärpäkkeet kodinelektroniikasta alkaen, työkalut ja koneet ja kulkuneuvot (rullalaudoista ja skoottereista laivateollisuuteen) sekä rakennusmateriaalit, valaistus ja kemikaalit.




Muutaman päivän päästä kun edelliset osastot on purettu ja uudet rakennettu, alkaa toinen vaihe (23.-27.5.) teemana olivat kuluttajatavarat, kodinsisustus ja lahjatavarat. Kolmannessa vaiheessa 1.-5.5. laukut ja nahkatavarat, kengät, tekstiilit, harrasteet, lääkkeet ja ruokatavarat. Käymme itse aina tässä kolmannessa vaiheessa. Sääliksi käy ostajia, jotka joutuvat käymään kaikissa kolmessa vaiheissa, kuten monet sekatavarakauppojen ostajat joilla on monta osastoa ja tavararyhmää hoidettavanaan. Messureissu venyy helposti kahdenkymmenen päivän mittaiseksi. Ja väliajat pitää hengailla esim. Hong Kongissa tai koettaa tapailla tavarantoimittajia jotka eivät syystä tai toisesta ole messuilla. Kaikki taravantoimittajat eivät ole messuilla koska osaston vuokra maksaa hurjia summia ja toisten ei tarvitse olla koska heillä asiakkaita on muutenkin. 

Osa osastoista on hienoksi rakennettuja

Messukeskuksessa on 30 valtavaa hallia ja 10 pienempää hallia jotka on onneksi jaoteltu toimialoittain. Laukkuostajan ei tarvitse kiertää muiden alojen halleja. Laukkuhalleja on yleensä neljästä viiteen.
  

Suurimmat hotellit järjestävät bussikuljetuksia messuille ja monissa hotelleissa voi jopa rekisteröityä. Rekisteröintihulinat ensimmäisenä päivänä messukeskuksessa ovat sirkus joka kannattaa välttää. Ei uskoisi, että selvinpäin olevista aikuisista lähtee niin paljon ääntä ja tunkua kuin olemme muutaman kerran joutuneet kokemaan. Nyt käytössämme ovat onneksi "ikuiset" kävijäkortit mutta toisaalta olemme myös asustelleet hotelleissa joissa voi rekisterötyä aulassa.

Messuilla kannattaa olla hyvät kengät ja vain vähän kannettavaa. Nykyisin pukumiehiä näkee enää harvakseen, ostajat pukeutuvat mukaviin vaatteisiin ja lenkkareihin, solmiot jätetään kotiin. Jos mukana on paljon kannettavaa, trolley-laukku on ehdoton. Rekisteröitymispaikkojen maanpäällinen helvetti toistuu ruokapaikoissa puolen päivän maissa. Kannattaa käydä syömässä vasta vähän pahimman tungoksen jälkeen, muuten voi paniikkikohtaus yllättää. Kompleksissa on McDonalds, kohtuullinen pikapizzamesta ja monia muita erilaisia ruokapaikkoja.  

Laajennusosan keskuskäytävä

Ostaminen messuilta on oma taiteenlajinsa. Tähän perehdyttää esimerkiksi Globalisaation Portinvartijat-kirja, aihe on liian laaja että sitä kannattaisi tähän yhteyteen tunkea. Lyhyesti sanottuna osa kiinalaisten mallikappaleista on kaupoista ostettuja malleja ("We can do this") ja tehtaiden omista malleista suurin osa vaatii ostajan huolellisesti suorittamaa tarkistusta, heikkojen paikkojen vahvistusvaatimuksia ja muunlaisia muutoksia. Monesti välttämättömiä ominaisuuksia puuttuu (kännykkätasku käsilaukusta) tai tuotteisiin on tungettu erilaisia ylimääräisiä kikkoja jotka ovat vikaherkkiä, nostavat hintaa eivätkä lisää tuotteen haluttavuutta. Sellaiset pitää karsia jotta hinta saadaan kohdalleen. Tehtaiden tekemät mallikappaleet ovat usein tarkasti valikoiduista materiaaleista huolellisesti tehtyjä, tuotannossa onkin sitten vähän toisenlaista. Erityisesti nahkatuotteissa laatu mallikappaleen ja tuotannon välillä saattaa erota dramaattisesti.

Pieniä standardiosatoja on pilvin pimein

Messujen ulkopuolella pyörii runsaasti onnenonkijoita ja kerjäläisiä joita on syytä välttää ja netti on täynnä erilaisia huijaussysteemeitä liittyen messuihin. Ja kun jaat messuilla käyntikortteja runsaasti, sähköposti on pian täynnä spämmiä.

Mutta pakko siellä on joka vuosi käydä jos aikoo tuoda tavaraa Kiinasta. Jos ei muuten niin hintatason, tarjonnan ja fiiliksen kartoittamisen vuoksi. Varsinaisia muotielämyksiä ei messuilla voi kokea, kaikki tarjonta on enemmän tai vähemmän juonnettu suosituimmista muotiaiheista ja design painottuu massatuotannon makuihin. Jopa suoranaisiin piraatteihin törmää. Esimerkiksi Burberryn rekisteröityä beigeä skottikuosia on huolettomasti tarjolla. Maahantuojan tuleekin tuntea alaa itse ettei lankea pahimpiin mokiin ja osta ymmärtämättömyyttään piraatteja. 

Messuista kertoo lisää virallinen messusaitti.

Louis Vuitton on Suomessa halpaa

Kauppalehti to 24.5.2012

Päivän Kauppalehdessä (24.5.2012) oli juttu Louis Vuittonin Suomen liikkeestä. Kauppa käy ja tulosta syntyy. Liikehän on Suomen komeimmalla paikalla ja hiljattain laajennettukin. Uutisessa oli lähes yllättävä pikku-tieto: liike tuotti ensimmäisenä vuonna tappiota. Luin hiljattain eräästä kirjasta että Vuittonin yksikään Kiinaan perustama liike ei ole tuottanut tappiota edes aloitusvuonna. Se on kova saavutus.

Toimittaja Mia Jouslehdon artikkeli oli asiallinen ja siinä pikaisesti viitattiin venäläisturisteihin yhtenä myynnintekijänä.

Suomessa ei käytetä kovin paljoa luksuslaukkuja. Valitettavasti. Miten siis Vuittonin myymälä voi tahkota hurjaa tulosta? Selityksenä ovat tosiaan turistit. Aasiassa ja Venäjällä on Euroopasta tuotaville laukuille, niin käsi- kuin matkalaukuille kovia tuontitulleja. Esimerkiksi Thaimaan tulli on 39,1 prosenttia ja lisäksi ALV 7 prosenttia. Toki tullien prosentit vaihtelevat maittain mutta ne ovat korkeita idässä kautta linjan. Jos törmäät Thaimaassa halpoihin merkkilaukkuihin, ne eivät ole aitoja. Hintaero on niin suuri Eurooppaan verrattuna että ne thaimaalaiset jotka matkustavat Eurooppaan ottavat ystäviltään tilauksia vastaan lähtiessään ja ostavat täältä luksusliikkeistä laukkuja vietäväksi kotimaihinsa. Jotkut jopa ostavat Vuittonin suosituimpia malleja varmuuden vuoksi mukaansa ja trokaavat ne sitten kotimaassaan. Ja Helsingissä käy nykyisin paljon aasialaisia ja venäläisiä turisteja.

Mistä sitten kannattaa ostaa Louis Vuittonin laukku? Monesti kuulee väitettävän, että Suomessa kaikki on niin kallista että kannattaa ostella kaikki ulkomailta. Ei kannata ainakaan Aasiasta. Ainakin premium- ja luksuslaukut ovat selkeästi kalliimpia. Kannattaa tutkia jo kotimaassa niiden mallien hinnat joista on kiinnostunut ja verrata niitä ulkomailla. Usein hämmästyy. Hiljattain vaimoni osti Stockmannilta Burberryn nahkalaukun ja kun Hong Kongissa Burberryn myymälässä näimme samanlaisen, kysyimme hintaa. Hinta oli Suomessa noin 15% halvempi.

Muistakaa myös, että esimerkiksi Vuittonin laukut myydään vain ja ainoastaan Louis Vuittonin omista myymälöistä tai aivan huipputavarataloista, ei pienistä laukkuliikkeistä tai outleteista. Niissä on piraatteja. Vaikka opas kuinka vakuuttaisi että tässä outletissä on aitoa tavaraa niin se on piraattia. Halpa laukku Aasiassa ei ole aito.

Design a Bag - APLF

Design a Bag - APLF      

Maaliskuussa 2012 Hong Kongissa oli Fashion Access-laukkumessut. Asia Pacific Leather Fair järjestää kahdesti vuodessa Fashion Access-messut Hong Kongin messukeskuksessa. Paikalle tähän valtavaan messukeskukseen hyökkää laukkualan ammattilaisia pitkin maailmaa. Näkyvyys kilpailussa on hyvää PR:ää nuorille suunnittelijoille. 


Jokavuotisen Design-a-Bag-kilpailun palkituissa oli tällä kertaa myös kaksi eestiläistä joten palkintosijoja meni maantieteellisesti jo varsin lähelle. Miksei ensi vuonna palkittujen joukossa voisi olla suomalaisiakin? Ainakin toissa vuonna Suomesta on lähetetty kisaan kilpailutyö/töitä.

Joka kerta messuilla käydessämme katsomme palkitut läpi. Laukuista on todella hyvät kuvat ja selitykset koska useimmiten niihin liittyy myös  joku uudenlainen funktionaalisuus. Monesti kuitenkin tuntuu, että on sorruttu ihmeellisiin kikkailuihin tyyliin “laukku käytetyistä autonrenkaista”. Käytännön arki tuntuu usein puuttuvan jopa palkituista töistä, on lähdetty hakemaan “uutta” ja persoonallisuutta vähän liian kaukaa hyvin monimutkaisilla rakenteilla ja kummallisilla materiaaleilla. Materiaalit, rakenne tai hyvin rajattu käyttötarkoitus tai jopa pelkkä ulkonäkö ja kantamisen kuviteltu epämukavuus aiheuttavat sen että harva malleista kuitenkaan pääsee valmistukseen, ne jäävät kuriositeeteiksi ja suunnittelukilpailun silmäkarkeiksi. Vuosien varrella on nähty niin monimutkaisia laukkuja ja erikoisia origami-taittelutehtäviä että niiden mukana pitäisi olla käyttöohjeet eikä niitä voi myydä kaupassa ilman myyjän opastusta. Mutta upeita ja mielenkiintoisia luomuksia joka vuosi.




Lisätietoja kilpailun linkistä, tosin tähän hätään ei löytynyt kuin tämän vuoden jo päättyneen kierroksen info mutta jos asia kiinnostaa, kannattaa saittia seurailla.
http://www.designaccess-fa.com/





Lisää kuvia messuilta ja suunnittelukilpailusta sekä palkintogaalasta Asia Pacific Leather Fair:in virallisten sivujen albumeissa: http://apps.ubmasia.com/files/default.aspx?aid=1870



 


Lisätietoja itse messuista: http://www.fashionaccess.aplf.com/