Yves Saint Laurent - La Nuit de L'Homme

GQ-lehdessä oli YSL:n miestentuoksun mainos ja mainoksessa liimalla kiinni tuoksunäyte. Olen etsiskellyt jonkin aikaa uutta tuoksua ja käynyt välillä Emotioneissa ruiskaisemassa kokeeksi jotain kämmenselälle. Siis herra isä! Minähän olen kuin joku pahainen akka! ;)

Niin, vaimoni on yleensä tehnyt tämän puolestani mutta olen edellistä sarjaa käytellyt jo vuosia ja se on alkanut kyllästyttää. Tuoksunäytteen tuoksu oli ihan jees ja päädyin ostaman kokeeksi pienen pullon Yves Saint Laurentin La Nuit de L'Hommea. Pienin pullo Emotionissa oli Eau de Toilette 40ml joka sekin maksoi 52 euroa.

Nyt tuoksu on ollut käytössä muutaman viikon ja tuntuu edelleen ihan hyvältä. Se on vähän tummempi kuin aikaisempi tuoksu joka tosin oli aika raikas Tommy Hilfigerin Tommy.

Miinuksena tässä YSL:ssä on pullo jonka korkki on ihan järjettömän iso ja painava. Lentomatkoille ihan turhaa ylimääräistä painoa.

Louis Vuitton Galeries Lafayette - Pariisi

Olimme kesällä Pariisissa ja pistäydyimme tietysti Galeries Lafayetten upeassa tavaratalossa. Muodista ja laukuista kiinnostuneille tämä kiinteistö on tietysti huippukohde koska se on Galeries Lafaytetten lippulaivamyymälä. Sieltä löytyvät kaikki tärkeimmät luksus- ja premiummerkit omilla osastoillaan. Galeries Lafaytettella on jopa Louis Vuittonin osasto mikä onkin tavaratalolle melkoinen kunnia.

Satuimme alennusmyyntiaikaan. Ihmisiä oli paikalla runsaasti ja useimmille osastoille oli jonotus. Emme käyneet sisällä Vuittonin osastolla joten en tiedä, oliko siellä alennuksia. Jonosta päätellen oli.

Louis Vuittonin osasto Galeries Lafayettella Pariisissa

Vuittonin osastolla ja jonossa aasialaisuusprosentti oli varmasti 90%. Pariisissahan on aasialaisia sekä turisteina että paikallisina aika lailla koska Ranskalla on pitkät perinteet ulkomaankaupasta, siirtomaista ja sen vallankumousmaine on johtanut siihen että jo vuosisadan alussa kiinalaisia oli paljon Ranskassa opiskelemassa. Suuri osa Kiinan merkittävimmistä vaikuttajista ja poliitikoista onkin opiskellut/työskennellyt Ranskassa, mm. pääsihteeri Deng Xiaoping. Moni kiinalainen tuttavani on sanonut että hänen suosikkikohteensa on Pariisi jos ja kun matkustamaan pääsee. Vielä kymmenisen vuotta sitten Pariisi oli jopa monille ulkomaankauppaa käyville kiinalaisille kaukainen haave mutta nykyisin kiinalaisia turisteja näkee jo valtavasti.

Oletettavasti suurin osa jonottajista oli turisteja, koska Louis Vuittonin (kuten useimpien muidenkin luksustuotteiden) hintataso on Aasiassa merkittävästi Eurooppaa kalliimpi. 

Jonoa Louis Vuittonin osastolle.

Brodeeraus lahkeessa

Pari vuotta sitten Hong Kongissa Festival Walk-ostoskeskuksessa huomioni kiinnittyi mallinuken valkoisiin puuvillahousuihin joihin oli brodeerattu hienot ruskeat kuviot. Asia kiinnosti niin paljon että otin valokuvan. Minulla ei ole harmaintakaan aavistusta minkä brändin ikkunassa ne olivat mutta ajatus on jäänyt kummittelemaan mieleen.

Brodeeraushan on siis konekirjontaa jossa siihen tarkoitetun ompelukoneen kanssa ommellaan kankaaseen kuvioita. Se ei ole hirvittävän kallista sinällään mutta vaatiin kuitenkin erityisen ompelukoneen ja riittävän monipuoliset ovat kalliita. Lisäksi valmiiseen vaatteeseen saattaa olla vaikea brodeerata mm. vuorien takia.

Ajatus pyöri mielessäni ja jalostui. Miksipä eivät housunvalmistajat brodeeraa logoaan lahkeiden ulkosauman viereen? Vyön kohdalla, oikean taskun tai jopa takataskun kohdalla se jää usein näkymättömiin paidan tai takin alle mutta siisti parisenttinen logo puntissa voisi olla kiva. Esimerkiksi Hilfigerin punavalkoinen 8mm pikkulippu tai Gantin vaakuna.

Eikä sen tarvitsisi olla logo vaan muukin sopiva koriste käy. Nuorisolle räväkät systeemit ja "seesteisille aikuisille" hillitymmät. Mustissa farkuissa tummanharmaa isompikin kuva menee ja sinisissä jopa valkoinen!

Toissakesänä suunnittelimme ystäväni kanssa puolitosissaan vaatebrändiä ja sen firman pöksyihin olisi todellakin tullut logo lahkeeseen! Katselimme jo vähän brodeerauskoneitakin sillä silmällä. Haaveeksihan se jäi (ainakin toistaiseksi) mutta idea sentään jäi itämään. Ajatuksena oli oman suunnittelun ja teetättämisen ohella tuunata nimettömistä valmisteista meidän brändin tavaraa juuri mm. lahjelogolla ja muilla kujeilla.

Miksei jokin suomalainen vaatemerkki ottaisi lahjelogosta suorastaan tavaramerkkinsä? Ainakin hississä jokainen suomalainen huomaisi logon ;)

The Fringe Book Club pt.1

Kirjakerhon ensimmäisessä osassa on Kiina-painotteista kirjallisuutta kaksi kolmasosaa. Fiktion lukemisen olen jättänyt vuosia sitten, tietokirjallisuudesta on paljon enemmän iloa ja hyötyä.

Luxury China - Market Opportunities and Potential : Michel Chevalier & Pierre Lu (Wiley 2010)

Miten Kiinalaiset ostavat ja kokevat luksuksen? Miten monikansalliset luksusmerkit pärjäävät Kiinassa, minkälaisilla strategioilla mennään ja miten on onnistuttu? Erittäin mielenkiintoinen kirja luksusbrändeistä kiinnostuneille. Kirja sisältää monen brändin esittelyn ja asettaa asioita vähän uuteen valoon ainakin omassa mielessä. Toisilla merkeillä menee uskomattoman lujaa ja toiset töppäilevät.  Kirja on vasta pari vuotta vanha joten se on vielä varsin ajankohtainen.

Englanninkielisenä Amazonilta.

The Fall of Advertising & The Rise of PR : Al Ries & Laura Ries (Harper Business 2002)

Tässä kirjassa vasta lyhyitä esimerkkejä onkin, satoja hyvin opettavaisia tarinoita! Riesit kirjoittavat hyvin eloisaa tekstiä jota suorastaan ahmii. Samalla tulee aika selväksi, miksi PR toimii paremmin kuin mainonta silloin, kun brändiä rakennetaan ja säädetään. Ylläpito tapahtuu sitten mainonnan avulla mutta eivät lanseeraukset. Markkinointiosastojen must-kirja. Kymmenessä vuodessa moni firma, joka kirjassa saa kylmää kyytiä, onkin kääntänyt kelkkansa, mm. Apple. Ja toisaalta moni ei.

Englanninkielisenä Amazonilta.

Blogimarkkinointi - Blogilla Mainetta ja Kunniaa : Katleena Kortesuo ja Jarkko Kurvinen (Talentum 2011)

Blogien kirjoittajille erittäin tuhti tietopaketti. Kirja ei välttämättä mene ihan niin syvälle asioihin kuin olisi odottanut/toivonut mutta silti hyvää ja rakentavaa tekstiä bloggareille. Ajankohtainen ja uudehko kirja, vasta vuoden vanha, kaikki on vielä kuranttia. Tästähän pitää ottaa oppia.

http://www.blogimarkkinointi.fi/

Myynnissä mm. Talentum Shopissa ja Akateemisessa Kirjakaupassa.

Miljoona Totuutta - Vuosikymmen Kiinassa : Linda Jakobson (Kirjayhtymä 1997)

Linda Jakobsonin kirja on jo jäänyt vähän vanhaksi, Kiina on edistynyt viidessätoista vuodessa valtavasti. Kun ensimmäisen kerran luin Miljoona totuutta kymmenisen vuotta sitten, se oli vielä aikalailla ajankohtainen. Jakobson teki kirjasta itse myös englanninkielisen käännöksen ja sitä kehuttiin aikanaan parhaaksi Kiina-kirjaksi. Eikä ihan turhaan, se on upea ja tarkka kuvaus Kiinan Kansantasavallasta suomalaisen silmin 90-luvun puolivälissä kun Kiina oli vasta nousemassa kommunismin yöstä kulutusyhteiskunnaksi.Kirjaa löytyy edullisesti antikvariaateista ja huuto.netistä!

Helsingin Sanomat arvosteli kirjan vuonna -97.

Elämä ja Kuoleman Shanghaissa : Nien Cheng (WSOY 1986)

Mennään vielä kauemmas menneisyyteen, Kulttuurivallankumouksen järkyttäviin tapahtumiin. Rouva Cheng oli ollut Shellin Shanghain konttorissa töissä ja jopa asunut hetken ulkomailla ennenkuin kulttuurivallankumous alkoi 1966. Ulkomaisella työnantajallahan eivät työskentele kuin isänmaanpetturit, imperialistiset kapitalistiluopiot joten rouva Chengin koti hävitetään ja hänet heitetään tyrmään jossa hän saa kirjoittaa Itsekritiikin eli tunnustaa taantumuksellisuutensa. Rouva Cheng jäi kuitenkin henkiin kaiken jälkeen ja sai kirjoitettua bestsellerinsä. Lennokasta poliittista kielenkäyttöä paatoksellisen kommunismin synkistä varjoista. Kirjaa saa antikvariaateista ja huuto.netistä.

Helsingin Sanomat julkaisi arvostelun vuonna -97.

Globalisaation Portinvartijat : Elina Grundström (toim.) (Edita 2004)

Tästähän kirjoitin jo aiemmin mutta sopii hyvin tähän kirjakerhon jatkeeksi. Kirja on kahdeksassa vuodessa jäänyt hieman kehityksestä mutta parempaakaan kirjaa ei ole olemassa jos tuontikauppa Kiinan kanssa tippaakaan kiinnostaa. Kirjaa voi suositella kaikille, jotka työskentelevät kaupanalalla vaikka eivät itse Kiinasta tavaraa toisikaan. Siinä kuvataan seikkaperäisesti miten maahantuojat toimivat kiinankaupassa. Sopii hyvin myös kuluttajille! Nyt silmät auki!

Kirja on saatavana adLibriksesta mutta saattaapa sellaisen saada huuto.netistäkin.

Shanghai Tang - Kiinalainen luksusbrändi

Shanghai Tangin pieni myymälä Pacific Placessa Hong Kongissa.

Shanghai Tang on ensimmäinen oikeasti menestynyt kiinalainen luksusbrändi. Sen perusti vuonna 1994 Hong Kongilainen liikemies David Tang. Liike perustettiin vaatturina ja erikoisvalmisteita tekevänä muotitalona jonka tyylilajina on ‘20 ja ‘30-lukujen kiinalainen muoti. Shanghai Tang ammentaa perinteisestä, hyvin värikkäästä ja koristeellisesta Han-kiinalaisesta traditiosta ja yhdistää siihen moderneja elementtejä 2000-luvulta. Ensimmäisenä vuonna boutique-myymälässä kävi jo miljoona asiakasta.

Tang laajensi valmisvaatemallistoon ennenkuin vuonna 1998 Richemont osti yrityksen ja on kehittänyt sitä määrätietoisesti. Mikä ihmeen Richemont? Richemont on miljarditulosta tekevä luksusbrändien omistajayhtiö joka omistaa mm. sellaisia merkkejä kuin Chloé, Lancel, Cartier, Alfred Dunhill ja Vacheron Constantin. Se häviää liikevaihdossa vain aavistuksen maailman johtavalle luksusbrändiyhtiölle LVMH Moët Hennessy - Louis Vuitton S.A.:lle.

Vuosituhannen alussa brändin suunnittelujohtajaksi tuli Joanne Ooi ja yhtiö lisäsi merkittävästi naisten valmisvaatteita. Myös laukut, huivit, lastenvaatteet ja kaikki seuraavat edelleen uskollisesti Shanghaista aikanaan kommunisteja paenneiden vaattureiden tyyliä. Myymälöiden kalusteissa, tekstiileissä ja pinnoissa on yksityiskohtia jotka muistuttavat Kiinan rikkaasta kulttuuriperinnöstä.   

Shanghai Tangin ensimmäiset liikkeet olivat Hong Kongissa mutta nyt liikkeitä on 24 ja ne sijaitsevat huippukaduilla tai viiden tähden hotelleissa muunmuassa New Yorkissa, Lontoossa, Miamissa, Las Vegasissa, Pariisissa, Bangkokissa, Pekingissä, Dubaissa, Honolulussa ja Frankfurtissa. Alkuperäisestä lippulaivamyymälästä Hong Kongin Centralissa Shanghai Tang joutui luopumaan viime vuonna kun vuokraisäntä ryhtyi ahneeksi ja alkoi vaatia 700.000 euron kuukausivuokraa. Paikalle muutti vaatebrändi Abercrombie & Fitch joka lupasi maksaa vielä parempaa vuokraa!

Moni näkee Shanghai Tangin erityisesti turistien ja kiina-fanien juttuna eikä asetelmaa helpota se, että brändi myy “Made-in-China”-tyyliä luksuskuluttajille jotka halajavat eurooppalaisia brändejä kuten Hugo Boss, Armani jne. Turistit toki ostavat brändin laadukkaista kiina-vaatteita mutta niitä ostavat myös hyvin paljon aidot kiinalaiset jotka työskentelevät ulkomailla ja ovat ylpeitä kotimaastaan. Samoin monet ulkokiinalaiset (ja heitähän ON) hankkivat Shanghai Tangia korostaakseen juuriaan. Toissa vuonna (2010) Shanghai Tangin uskottiin tehneen noin 55:n miljoonan USD:n liikevaihdon.

Lähikuva (nettisaitilta) paljastaa kuvion hienouden

Kun kävelimme keväällä Hong Kongin upeassa Pacific Place-ostoskeskuksessa Admiraltyssa, kävimme vaimoni kanssa Shanghai Tangilla katsomassa mallistoa. Miestenvaatteita hallitsi Mandarine-kaulus eli pystykaulus ilman taitteita, hyvin kiinalainen juttu. Huomiomme kiinnittyi nahkaiseen käsilaukkuun joka oli koristeellisesti brodeerattu lähes tukkoon. Pehmeän lammasnapan oli ommeltu kuviota hyvin tiheästi ja varsinaista pehmeää nahkaa oli paljaana hyvin vähän. Laukku näytti varsin raikkaalta ja uudenlaiselta. En muista paikallista hintaa mutta Tangin nettikaupaussa se näyttäisi olevan 778 USD. Se on saatavana tietysti myös mustana.


 

Otin kuvan näyteikkunan läpi koska pintakuvio säväytti.

Suomalaisilla on vetoketjufetissi

Suomessa on hyvin vaikea myydä käsilaukkua jossa ei ole vetoketjua. Laukku pitää voida sulkea lähes “ilmatiiviisti” päältä vetoketjulla ja sisätaskukin saisi olla vetoketjulla suljettava. Avonaisia laukkuja ei juuri näe, ehkä Louis Vuittonin Neverfullia lukuunottamatta. Vuiska kelpaakin ilman vetoketjua. Mutta kaikissa muissa pitää olla.

Miksi? Onhan se selvä että tavarat saattavat pudota sieltä jos laukku kaatuu auton penkillä ja sadekuuro kastelee ja taskuvarkaat jne.
Mutta miksi näitä ilmiöitä ei ole muissa maissa? Suomalainen tarvitsee vetoketjun kaikkiin mahdollisiin laukkuihin pilkkahintaisista kesäkasseista alkaen. Siellä sitten Kiinassa funtsataan valmistajan kanssa että miten tähän malliin jota ei ole tarkoitettu vetoketjulliseksi, saataisiin viritettyä vetoketju että se kelpaisi Suomessa. Muuten olisi kiva malli mutta vetskari puuttuu. “Eikö tämä nyt menisi ilman vetoketjuakin, se on vaikea ympätä tähän ja hinta nousee?” kysyy valmistajan edustaja. Ei mene.

Sama juttu lompakoissa. Jotakuinkin kaikkialla muualla maailmassa kolikot pysyvät nepparitaskussa ihan hyvin, Suomessa ei pysy. Suomalainen tarvitsee vetoketjutaskun kolikoille koska muuten kolikot putoavat pois. Ja se on ehdoton lastenlompakoista lähtien.
Kiinalainen tehtaan edustaja (tai intialainen) esittelee mallilompakoitaan ja sanoo vähän joka väliin että tämän voi kyllä tehdä myös vetoketjulla vaikka näissä mallikappaleissa on nepparitaskut. Joskus se maksaa enemmän, joskus sen saa samaan hintaan.

Vetoketjullisen kolikkotaskun vaatimus vähentää tehokkaasti lompakoiden tuontia Saksasta, Italiasta tai Espanjasta, yleensäkään lompakoita ei voi hankkia pieniä määriä, useita kivoja malleja eurooppalaisilta messuilta edullisesti koska ne eivät sitten käy kaupaksi Suomessa. Pakko tuoda itse Kiinasta tai Intiasta tai ostaa maailman mittakaavassa pieneltä kotimaiselta maahantuojalta jolla on samat ongelmat. Minimimäärät Kiinasta ovat suuria ja kovin suurta valikoimaa ei saa koska kokonaismäärä nousee älyttömäksi. Vaikka maahantuojan tilausmäärä olisi meille Suomeen suuri, se on maailmalla suhteessa kuitenkin pieni joten saksalaiselta tukkurilta saattaisi saada pieniä eriä varsin kilpailukykyiseen hintaan mutta kun mallit eivät toimi Suomen markkinoilla. Kotimainen valmistus on muutamaa poikkeusta lukuunottamatta loppunut ja kotimaisen hinta olisi useimmille kuluttajille muutenkin liian korkea vaikka laatu olisi kuinka hyvä.

Lane Crawford - Huippuluokan tavaratalo

Lane Crawford on Hong Kongilainen tavarataloketju jonka liikkeet ovat hämmästyttävän upeita. Tilan käyttö on Hong Kongin shokeeraavan kalliilla huippupaikoilla on tuhlailevaa, kenkäosastolla saattaa olla kenkäpari per neliö ja laukkutelineessä yksi laukku koko pöydällä. Tilavat ja korkeat salit on paikoin sisustettu jopa niin huippumodernisti että unohtaa olevansa tavaratalossa. Sisutus vie huomion tuotteilta.

Hiljattain Hong Kongin matkallamme kävimme pari kertaa Kowloonin puolen Canton Roadin myymälässä joka on hengästyttävä. Pistäytyimme kerran myös Pacific Place-ostoskeskuksessa Admiraltyssä ja sieltä kuvamme. Kuvissa ovat näyteikkunat ostoskeskukseen sisälle. Ja logo on lainassa Wikipediasta. Tavarataloissahan ei saisi kuvata, siksi en kuvannut itse liikkeessä.

Lane Crawford perustettiin alunperin vuonna 1850 jolloin kaksi skottia laittoi pystyyn kojun Hong Kongin saaren Des Voeux-kadulle. Skottien nimet olivat Thomas Ash Lane ja Ninian Crawford. Koju menestyi ja 1900-luvun alkupuolella yhtiöllä oli liikkeet jo peräti Kiinan puolella Kanttonissa ja Shanghaissa ja jopa Japanin Kobessa. Nykyisin myymälät ovat Hong Kongin huippupaikoilla ja lisäksi Kiinassa Pekingissä.

Tavaratalon pakahduttavan upeita sisätiloja on vaikea kuvailla menemättä kliseiseksi mutta onneksi tavaratalon saitilta löytyy muutama kuva myymälöiden sisätiloista. Ja Wikipediassa on lisää sisäkuvia. Liikkeiden valikoima on korkealuokkaista, pääosin eurooppalaista ja muuta länsimaista designia ja bränditaravaa. 

Jos sinua kiinnostaa luksus tai myymälöiden sisustus tai yleensä vain tykkäät kulkea hienoissa mestoissa ja katsella hienoja tavaroita, mene Lane Crawfordille kun seuraavaksi käyt Hong Kongissa. Sen jälkeen ei oikein mikään muu tavaratalo tunnu enää miltään.

Puinen lepolesti

Ostin hiljattain uuden puisen lepolestiparin Karisman Suutarista Lahdesta. Karismahan on se uusi valtava ostoskeskus nelostien varressa juuri Lahden ohitettuasi (pohjoiseen mentäessä). Samasta liittymästä käännytään myös tielle Jämsään. Karisman Suutari on vastapäätä Citymarketin kassoja. Tämä suutari on itseasiassa sama joka oli vuosia ensin Kluuvissa ja sitten jonkin aikaa Kämp Galleriassa Helsingissä. Sitä, miksi suutariliike on nyt Lahden Karismassa, en tiedä.

Lestipari maksoi kolmisen kymppiä ja on kuulemma Nahkakunnan maahantuoma joten niitä saattaa olla muuallakin myytävänä. Hankin jokin aika sitten muovisen lepolestiparin mutta puisessa lepolestissä on tietysti erilainen kyky imeä kosteutta kengistä kuin muovisessa ja koska näissä lesteissä ei ole jousta kuten Wolyn lepolesteissä, ei kenkä ole erityisesti venytyksessä. Huomattavasti paremmat kengille siis. Lesti on kaunista vaaleaa puuta ja varsin hyvin santapaperilla viimeistelty. Lakkaa tai maalia ei ole sillä sehän estäisi kosteutta imeytymästä. 

Linkit:
http://www.karismansuutari.com/
http://www.kauppakeskuskarisma.fi/fi/
Wolyn lepolesti

Ladies Market - Kong Kongin krääsäbasaari

Ladies Market eli Tung Choi Street

Hong Kongissa Mong Kokin kaupunginosassa Kowloonin niemellä on Temple Streetiin verrattava krääsäbasaari Ladies Market. Sinne meneminen on helppoa: Metrolla Mong Kokin asemalle ja asemalta ulos Ladies Marketin viittojen mukaisesti. Ladies Market löytyy Nathan Roadilta katsoen toiselta samansuuntaiselta kadulta, Tung Choi Streetiltä. Jos sinulla on turistikartta jossa kadulle ie ole merkitty lisänimeksi Ladies Market niin etsi jostakin kunnollinen kartta, esim. hotellista. Ladies Marketin exit on ensimmäisellä kadulla eli ikäänkuin välikadulla. Myös tämä välikatu on hyvä ostoskatu mutta siitä lisää myöhemmin.

Ladies Market profiloituu hiukan enemmän naisille suunnatuksi kuin Temple Streetin basaari (linkki). Ero ei ole järin suuri. Kaikki samat lainalaisuudet ja varoitukset pätevät niin Ladies Marketissa kuin Temple Streetillä. Piraatteja on tarjolla pilvin pimein ja laatu on parhaimmillaankin arveluttavaa. Löytöjä saattaa tehdä mutta kyllä piraatin yleensä piraatiksi tunnistaa. Varsinkin tunnistaa kernilaukun joka on olevinaan nahkalaukku. Krääsäbasaareihin kannattaa mennä vasta kun on käynyt katsastamassa aidot tavarat Canton Roadilla tai saaren puolen Centralissa. Sen jälkeen eivät piraatit enää niin houkuta. 


Kaikenlaista kivaa pikkukrääsää ja elektroniikkaa on myös paljon tarjolla. Lapsille on helppo löytää halpoja tuliaisia ja monet vaatteet saattavat kestää useitkin pesuja vaikka usein painokuviot lähtevätkin nopeasti pois. On päinvastaisiakin esimerkkejä, eräskin t-paita jonka ostin vuosia sitten on edelleen käytössä ja varsin hyvälaatuinen. Tyttärelle keväällä ostetut pikkuhousupaketit (Hello Kitty ja Disneyn Prinsessat) ovat jo menettäneet painokuvionsa, ne alkoivat rapistua pois jo ensimmäisessä pesussa.

Ja muista että tämäkin iltatori on auki vain iltaisin.
 

Piraatti Le Pliagea kaikissa sateenkaaren väreissä (köyhille).

Matkalaukku hajosi lennolla

Työni puolesta olen huomannut että lentoyhtiöiden rikkomat matkalaukut ovat joidenkin mielestä myyjän vika ja siksi myyjän tulee kuulla kunniansa. Todellisuushan on niin että sellaista laukkua ei olekaan mitä ei lentokentällä saisi rikki. Kääntäen: Paras mahdollinenkin laukku saattaa mennä rikki matkalaukkujen käsittelyssä. “Miten näin huonoja saa edes valmistaa että ekalla reissulla menee rikki?” Se on täysin tuurista kiinni että millä reissulla se vahinko sattuu! :)


Kymmenisen vuotta sitten eräs matkalaukkujen käsittelijä kertoi kaverilleni että heillä on oikein kisa että kuka saa heitettyä Samsoniten laukun niin että se menee rikki. Siinä vasta asiakaspalvelijoita! Ja tämän jälkeen tuo Finnairin oma henkilökunta on vaihdettu henkilöstövuokrausfirman jengiksi ja kuulemma siellä nyt itäeurooppalaiset hoitavat matkalaukut. Tämä ei välttämättä ole fakta, saattaa olla myös huhu. Toivottavasti he kuitenkin käsittelevät laukkuja huolellisemmin kuin suomalaiset. Toivottavasti he eivät ainakaan kilpaile laukkujen rikkomisella. 

Lentoyhtiön (rahdinkuljettajan) rikkomat laukut korvaa aina rahdinkuljettaja. Jotta saa korvauksen hajonneesta laukusta, kannattaa aina katsoa laukun ympäri kun sen saa hihnalta lentokentällä ja jos vahinko on sattunut, pyytää kenttävirkailijalta vahinkoilmoitus. Lentokentillä on tiski matkalaukkuhihnojen lähettyvillä. Siellä voi käydä juttelemassa mikäli laukkuun on tullut vaurioita kuljetuksessa tai jos laukku on peräti jäänyt saapumatta. Tuon vahinkoilmoituksen ja lentolipun kanssa asiaa on helppo hoitaa lentoyhtiön valtuuttamalla korjaajalla joita on ympäri Suomen. Ja laukkuhan aina ensisijaisesti korjataan mikäli se suinkin on mahdollista, sitä ei heti aleta vaihtaa uuteen, paljon kalliimpaan. Itseasiassa sitä ei koskaan vaihdeta kalliimpaan vaan laukun ikä laskee korvaushyvitystä. Jotkut säälittävät matkalaiset yrittävät vedättää laukkuliikkeen ammattilaista esittämällä, että “tämä hajonnut laukku oli kuulkaas todella kallis laukku, ostettu Dubaista kuukausi sitten ja maksoi 500 euroa” vaikka on ihan selvä ikivanha markettilaukku 29,- halvimmista osista ja aivan rähjääntynyt.


Suhteessa siihen, miten paljon lentomatkoja tehdään, laukkuja onneksi hajoaa vain vähän. Totta kai se aina harmittaa kun se osuu omalle kohdalle. Harmittaa ihan vietävästi. Mutta korvauksissa on aina kohtuullisuusperiaate. Ethän saa uutta autokaan vakuutuksesta vaikka joku runnoisi vanhan autosi lunastukseen. Uusikin auto yritetään ensisijaisesti korjata. Tässä ajattelumallissa tekee poikkeuksen tietysti se, että monien keskusliikkeiden myymät halvat matkalaukut ovat silkkaa kertakäyttötavaraa: jos rengas tai kahva menee rikki, varaosia ei saa, laukku pitää heittää roskikseen. Laadukkaimmilla laukuilla on varaosapalvelut ja laukut voidaan helposti korjata. Ja käytetyn halvan laukunkaan tilalle ei saa uutta samanlaista. Yleensä pääsee maksamaan välirahaa. Käytetty laukku ei säilytä arvoaan kovin hyvin.


Jälkeenpäin (kotona) havaittujen vaurioiden korjauttaminen lentoyhtiön laskuun on aina vaikeampaa mutta yleensä myös onnistuu kunhan matkaliput ovat tallessa.


Puolen vuoden päästä havaittua vauriota ei lentoyhtiö korvaa. Niitä ei korvaa myöskään laukun valmistaja ellei kyseessä ole valmistus- tai materiaalivirhe. Se ei ole valmistus- tai materiaalivirhe jos laukkua on runnottu rahdinkuljettajan toimesta ja lommoissa tai murtumissa on iskujäljet. “Kyllä laukun pitää kestää” ei ole korvausperuste. Totta kai sen pitää kestää mutta sitä ei voi valmistaa ruostumattomasta teräksestä, kompromissi painon ja kestävyyden välillä on huono kestävyyden kannalta. Onneksi on sitten matkavakuutus tai viime kädessä kotivakuutus. Ihan halvan laukun kanssa ei kannata edes lähteä hakemaan korvausta jälkikäteen. Myöskään naarmut kovissa laukuissa tai kulumat kangaslaukuissa eivät ole korvattavia. Niitä tulee käsittelyssä aina.


Itselläni on ollut Rimowan polycarbonaatista valmistettu Salsa-sarjan laukku käytössä jo 8 vuotta ja siinä ei ole ollut minkäänlaista vikaa. Kuljetushihnasta tulevia mustia kumijälkiä tietysti on. Tiedän kyllä että Rimowaakin saadaan rikki lentokentillä. Aina ei ole kyse pelkästään heittelystä, olen nähnyt kun matkalaukku putoaa traktorin vetämästä kärryjunasta ja hiljattain eräs kaverini kertoi nähneensä samanlaisen tapauksen. YouTubestakin löytyy löytyy videoita, joissa on kuvattu portilta ikkunasta matkalaukkujen käsittelijöitä lastaamassa/purkamassa konetta. Ennen Rimowaa minulla oli Samsonite Oyster joka oli myös hyvä matkalaukku mutta ABS-muovia ja julmetun painava.


Minulla on ollut myös Concord-merkkinen kankainen kabiinilaukku jonka ostin kerran hätäisesti Lappeenrannasta, Kauppakeskus Iso-Kristiinasta liikkeestä nimeltä Saimaan Laukku. Laukku on Kiinassa valmistettu halvahko perustrolley, kankainen ja muistuttaa etäisesti jotakin vanhaa Samsoniten mallia mutta niinhän ne kaikki. Laukku palveli ihan hyvin mutta itse vierastan kankaisia laukkuja koska ne nuhjaantuvat nopeammin kuin kovat laukut eivätkä suojaa sisältöä iskuilta ja painaumilta. Sehän ei haittaa jos mukana on vain vaatteita mutta jo toilettilaukun sisällössä saattaa tapahtua muutoksia kun pehmeä laukku painuu kasaan.

Jos vahinko sattuu, tällä taulukolla määritellään laukkusi materiaalit ja tuntomerkit.

Seuraavalla kerralla kun odottelet laukkuasi lentokentällä, koeta seurata kuinka paljon laukkuja on vioittunut. Ei kovinkaan paljoa. Kuljetusvaurio on loppujen lopuksi aika harvinainen mutta totta kai se harmittaa kun se sattuu omalle kohdalle.

BLT Steak, Hong Kong

BLT Steakin sisäänkäynti Harbour Cityn kautta

Tähtikokki Laurent Tourondel on kirjoittanut muutamia keittokirjoja ja perustanut hyvin menestyksekkään BLT-ravintoloiden ketjun. Bistro Laurent Tourondel tarjoaa ravintolasta riippuen pihviruokia, kalaruokaa tai meheviä burgereita. Suurin osa ketjun ravintoloista on Yhdysvalloissa mutta niitä on myös Aasiassa. 

Ravintolan edessä on terassi

 

Söimme keväisellä Hong Kongin matkallamme kahdesti BLT Steakissa joka sijaitsee Ocean Centerin Harbour Cityssä, valtavassa premium ostoskeskuksessa Kowloonin niemellä, aivan Star Ferry terminaalin tuntumassa. Kuvitus on BLT Steakista vaikka toisaalta söimme pari kertaa myös Harbour Cityn toisessa BLT-paikassa, BLT Burgerissa. 

 

Ravintolan ikkunapöydistä ja terassilta on hengästyttävä näköala!

 

BLT Steak on Hong Kongissa suosittu ja pöytävaraus kannattaa tehdä etukäteen. Näköala ikkunapöydistä on suoraan Victoria Harbourin yli vastapäisiin pilvenpiirtäjiin ja varsinkin pimeän aikaan fantastinen. Ravintolan ulkopuolella on jopa terassi joka on varmasti joillain ilmoilla ihan hyvä paikka ruokailla. Nyt oli liian tuulista siihen.
Ruoka ei ole halpaa ja viinitkin ovat paremmasta päästä joten jälkiruokien ja viinipullon kanssa ateriointi saattaa olla helposti parin sadan euron hintaista kahdelle. Toisaalta sisäfilé oli upeaa ja kaikki lisukkeet aivan loistavia. En ole sillä lailla ruokakriitikko että osaisin kirjoittaa tuon kummemmin mutta Hong Kongiin matkustaville voin suositella sekä BLT Steakia että BLT Burgeria.

BLT Burger
BLT Burger sopii nuorekkaampaan makuun ja paikassa on myös “a-oikeudet”. Hampurilainen on tietysti nimenomaan ravintolahampurilainen lautaselta. Leivät ovat rapeita ja jauhelihapihvi uskomattoman maukasta. Lisukkeeksi kannattaa tilata rapeat vohveliranskalaiset jotka ovat miedosti mausteisina oiva kumppani herkulliselle hampparille. Ja juomaksi saa jopa siideriä joka on varsin harvinaista HK:ssa. Roaming-kuluja karttaville BLT Burgerissa on ilmainen WLAN joten sähköpostit ja Facebookit saa katsottua ruokailun lomassa ilmatteeksi. Varaudu henkisesti siihen että joudut hieman jonottamaan ravintolan ulkopuolella päästäksesi sisään. 

Kotisivu: BLT Steak - Hong Kong
Kotisivu: BLT Burger - Hong Kong

Louis Vuitton - julkisivuista

Louis Vuitton, Canton Road, Kowloon

Kaupungeissa, joissa Louis Vuittonin liikkeen julkisivua voit muuttaa, Vuitton tekee varsin näyttäviä liikkeitä. Suomessa tätä ei pääse tapahtumaan, siitä pitää huolen julkisivulautakunta ja Vuittonin sijoittuminen Helsingin historialliseen keskustaan Pohjois-Esplanadille.

Alla olevassa ensimmäisessä kuvassa joka on syksyltä 2007, rakennetaan Vuittonin uutta suurmyymälää Canton Roadin huippumerkkien ostoskadulle Tsim Sha Tsuissa, Kowloonissa. Liikkeen rakentamisen ajan työmaa oli peitetty telineillä ja hyvin näyttävällä matka-arkun näköisellä julkisivulla. Ei jää epäselväksi että mikä liike tähän on tulossa!

Syksyllä 2007 rakennettiin uutta suurmyymälää Kowlooniin

Louis Vuitton avasi ensimmäisen Kiinan myymälänsä jo 1992 Pekingissä. Hong Kongissa laukut toki olivat myynnissä jo aikaisemmin. Markkinatutkimuslaitos ACNielsenin vuoden 2007 tekemän tutkimuksen mukaan Louis Vuitton oli yksi viidestä suosituimmasta luksusbrändistä Aasian-Tyynenmeren aluella. Neljä muuta olivat Ralph Lauren, Giorgio Armani, Christian Dior ja DKNY. Pelkästään Kiinassa mitattuna Vuitton oli toiseksi suosituin heti Chanelin jälkeen, kolmantena Versace. 

Kesällä 2005 rakennettiin Centralin myymälää

Centralin myymälä

Liikkeen ollessa suljettuna otin kuvan aulasta ikkunan läpi. (Kowloon)

Tässä siis vähän mallia siitä, miten aitoja Louis Vuittoneita myydään. Jos esillepano tai myymälä jää kovin paljon tästä, eivät laukutkaan ole aitoja. Aitoa Luiskaa ei ole outleteissa tai basaareissa.   

Vuonna 2008 oli ikkunoissa teemana kulta.

Kullanvärisiä laukkuja 2008

Kultaa myös miehille 2008.

APLF - Fashion Awards 2012

APLF Fashion Awards 2012 juliste

 
Hong Kongissa järjestettävät Asia Pacific Leather Fair-messuilla (APLF) on vuosittain laukkujen design-kilpailun lisäksi myös erillisen Fashion Awards-kilpailu. Fashion Awardseissa on mukana sekä kengät että laukut ja luomukset ovat aika erikoisia. Mallikappaleet ovat nähtävillä messuilla ja niitä pääsee jopa hypistelemään. Tässä kuvasatoa kilpailusta.

Erikoisia korkoja

Keltaisen kengän päälle kiinnitetty keinoaine näytti irtonaiselta

Menninkäisen kengät näyttivät mukavilta

Futuristista menoa ja kimalletta

River View Café - Disneyland Hong Kong

River View Café melkein piiloutuu viidakkoon.

River View Café

Moni helposti ajattelee, että huvipuistossa syöminen on kallista ja roskaruokaa. Sellaiselle suosittelen Hong Kongin Disneylandin River View Café:ta. Eihän se mitään gourmeeta ole mutta erittäin hyvät ja täyttävät ruuat kohtuullisella hinnalla. Olen käynyt siellä syömässä jo kolme kertaa ja liharuuat ovat olleet joka kerta hyvin maistuvia, erityisesti sweet & sour pork. Ystäväni valitsema kanaruoka ei ollut hyvää mutta liharuuat toimivat.
Ilmapiiri on hienosti afrikkalaisen lähetysaseman tai siirtomaa-aseman henkinen ja subtrooppisessa lämmössä, katoksen varjossa fiilis on aito. Niin aito
kuin nyt Disneylandissä voi olla.

Vastapäätä on viidakkojokiseikkailun lähtölaituri

 Ravintola löytyy Adventurelandistä, viidakkojokiseikkailun sisäänkäynnin edustalta. Ja ruokailun jälkeen sopiikin viidakkoseikkailu joella. Paremmin kuin Avaruusvuori. 

Kanttonin messut

Kanttonin messut Etelä-Kiinan Guangzhoussa ovat maailman suurimmat ammattilaisille tarkoitetut messut. Pazhoun messukeskukseen kerääntyy kahdesti vuodessa suuri määrä maahantuojia ja tukkukaupan ammattilaisia. Hotellit yhdentoista miljoonan asukkaan Guangzhoussa tuplaavat hintansa ja vaikutus tuntuu läheisen Hong Kongin puolellakin. Junat, bussit ja lentokoneet syöttävät ihmisiä messukaupunkiin ja pois, länkkäreiden (länsimaalaisten) määrä kaduilla kasvaa merkittävästi. Toisaalta Canton on yksi maailman vaarallisimpia kaupunkeja ulkopuolisille joten kaduilla ei juuri kannata liikuskella iltaisin.

Suurin osa osastoista on pieniä standardikoppeja

Kanton, Canton, Guangzhou, rakkaalla lapsella on monta nimeä. Kaupungin historia juontaa aikoihin reippaasti ennen Jeesusta, jonka aikoihin kylä oli jo alueellinen keskuskaupunki. Portugalilaiset, ensimmäiset eurooppalaiset saapuivat 1514 ja siitä lähtien kaupunki on toiminut ulkomaankaupan parissa, edelleen yhtänä tärkeimmistä ulkomaankaupan keskuksista. 1900-luvulla ulkomaankauppa on ollut ajoittain poikkikin mutta jo 1957 alettiin järjestää messuja kahdesti vuodessa. Viimeisen kahdenkymmenen vuoden aikana messujen kävijämäärä on nelinkertaistunut viimekeväiseen (2012) 210.000 henkeen (111th session). Virallisen tiedon mukaan nämä ovat nimenomaan ulkomaalaisia ostajia mutta en olisi hämmästynyt jos lukuun sisältyisivät (synonyyminä) myös kotimaanmarkkinoiden toimijat.  Ja kotimaan markkinathan Kiinassa ovat valtavat ja uskomattoman nopeassa kasvussa.    

Messukeskuksen pohjoispää

Kevään messuilla ostajien huomiosta kilpaili yhteensä melkein 25.000 näytteilleasettajaa kolmivaiheisen messukauden aikana. Ensimmäisessä vaiheessa 15.-19.5. oli teemana kaikenlaiset kuviteltavissa olevat sähköhärpäkkeet kodinelektroniikasta alkaen, työkalut ja koneet ja kulkuneuvot (rullalaudoista ja skoottereista laivateollisuuteen) sekä rakennusmateriaalit, valaistus ja kemikaalit.




Muutaman päivän päästä kun edelliset osastot on purettu ja uudet rakennettu, alkaa toinen vaihe (23.-27.5.) teemana olivat kuluttajatavarat, kodinsisustus ja lahjatavarat. Kolmannessa vaiheessa 1.-5.5. laukut ja nahkatavarat, kengät, tekstiilit, harrasteet, lääkkeet ja ruokatavarat. Käymme itse aina tässä kolmannessa vaiheessa. Sääliksi käy ostajia, jotka joutuvat käymään kaikissa kolmessa vaiheissa, kuten monet sekatavarakauppojen ostajat joilla on monta osastoa ja tavararyhmää hoidettavanaan. Messureissu venyy helposti kahdenkymmenen päivän mittaiseksi. Ja väliajat pitää hengailla esim. Hong Kongissa tai koettaa tapailla tavarantoimittajia jotka eivät syystä tai toisesta ole messuilla. Kaikki taravantoimittajat eivät ole messuilla koska osaston vuokra maksaa hurjia summia ja toisten ei tarvitse olla koska heillä asiakkaita on muutenkin. 

Osa osastoista on hienoksi rakennettuja

Messukeskuksessa on 30 valtavaa hallia ja 10 pienempää hallia jotka on onneksi jaoteltu toimialoittain. Laukkuostajan ei tarvitse kiertää muiden alojen halleja. Laukkuhalleja on yleensä neljästä viiteen.
  

Suurimmat hotellit järjestävät bussikuljetuksia messuille ja monissa hotelleissa voi jopa rekisteröityä. Rekisteröintihulinat ensimmäisenä päivänä messukeskuksessa ovat sirkus joka kannattaa välttää. Ei uskoisi, että selvinpäin olevista aikuisista lähtee niin paljon ääntä ja tunkua kuin olemme muutaman kerran joutuneet kokemaan. Nyt käytössämme ovat onneksi "ikuiset" kävijäkortit mutta toisaalta olemme myös asustelleet hotelleissa joissa voi rekisterötyä aulassa.

Messuilla kannattaa olla hyvät kengät ja vain vähän kannettavaa. Nykyisin pukumiehiä näkee enää harvakseen, ostajat pukeutuvat mukaviin vaatteisiin ja lenkkareihin, solmiot jätetään kotiin. Jos mukana on paljon kannettavaa, trolley-laukku on ehdoton. Rekisteröitymispaikkojen maanpäällinen helvetti toistuu ruokapaikoissa puolen päivän maissa. Kannattaa käydä syömässä vasta vähän pahimman tungoksen jälkeen, muuten voi paniikkikohtaus yllättää. Kompleksissa on McDonalds, kohtuullinen pikapizzamesta ja monia muita erilaisia ruokapaikkoja.  

Laajennusosan keskuskäytävä

Ostaminen messuilta on oma taiteenlajinsa. Tähän perehdyttää esimerkiksi Globalisaation Portinvartijat-kirja, aihe on liian laaja että sitä kannattaisi tähän yhteyteen tunkea. Lyhyesti sanottuna osa kiinalaisten mallikappaleista on kaupoista ostettuja malleja ("We can do this") ja tehtaiden omista malleista suurin osa vaatii ostajan huolellisesti suorittamaa tarkistusta, heikkojen paikkojen vahvistusvaatimuksia ja muunlaisia muutoksia. Monesti välttämättömiä ominaisuuksia puuttuu (kännykkätasku käsilaukusta) tai tuotteisiin on tungettu erilaisia ylimääräisiä kikkoja jotka ovat vikaherkkiä, nostavat hintaa eivätkä lisää tuotteen haluttavuutta. Sellaiset pitää karsia jotta hinta saadaan kohdalleen. Tehtaiden tekemät mallikappaleet ovat usein tarkasti valikoiduista materiaaleista huolellisesti tehtyjä, tuotannossa onkin sitten vähän toisenlaista. Erityisesti nahkatuotteissa laatu mallikappaleen ja tuotannon välillä saattaa erota dramaattisesti.

Pieniä standardiosatoja on pilvin pimein

Messujen ulkopuolella pyörii runsaasti onnenonkijoita ja kerjäläisiä joita on syytä välttää ja netti on täynnä erilaisia huijaussysteemeitä liittyen messuihin. Ja kun jaat messuilla käyntikortteja runsaasti, sähköposti on pian täynnä spämmiä.

Mutta pakko siellä on joka vuosi käydä jos aikoo tuoda tavaraa Kiinasta. Jos ei muuten niin hintatason, tarjonnan ja fiiliksen kartoittamisen vuoksi. Varsinaisia muotielämyksiä ei messuilla voi kokea, kaikki tarjonta on enemmän tai vähemmän juonnettu suosituimmista muotiaiheista ja design painottuu massatuotannon makuihin. Jopa suoranaisiin piraatteihin törmää. Esimerkiksi Burberryn rekisteröityä beigeä skottikuosia on huolettomasti tarjolla. Maahantuojan tuleekin tuntea alaa itse ettei lankea pahimpiin mokiin ja osta ymmärtämättömyyttään piraatteja. 

Messuista kertoo lisää virallinen messusaitti.

Heritage 1881 - Hong Kong

 

 Hong Kongin keskustassa on upea ostoskeskus, kuin keidas suurkaupungin keskellä. Paikka on pistäytymisen arvoinen ennenkaikkea fiiliksensä puolesta vaikka ostosmahdollisuuksiakin on. Heritage 1881:sta löytyvät Vacheron Constantin, Vivienne Tam, Shanghai Tang, Van Cleef & Arpels, Piaget ynnä muita. Jos ei muuta niin illalla kannattaa pistäytyä sisäpihan terassilla nauttimassa kuohuviinit.

 







Paikan historia juontaa nimensä mukaisesti vuoteen 1881 jolloin päärakennuksessa aloitteli Brittien paikallinen merivartioston päämaja. Alueella oli 1800-luvulla laivojen navigointikellojen ajan tarkistamiseen käytetty aika-pallotorni sekä tietysti sellejä ja pommisuoja.

Ostoskeskuksen saitti on hieman htaasti latautuva mutta sieltä löytyy lisätietoja kiinteistön historiasta.