Bona parkettimoppi

 Vaimo osti jostakin meille Bonan parkettimopin vuosi sitten eikä muista enää että mistä, Suomesta kuitenkin. Olisin ostanut lisää pesuainetta siihen suihkepulloon. Parkettimoppia on käytetty meillä paljon koska se on niin helppo ja siinä on se erittäin kätevä sumutinpullo jota pumpataan mopin kahvasta. Olishan noita Viledan moppeja ja kaikenlaista mutta kun niistä puuttuu tuo näppärä pumppupullo. Pieni suihkaus ja tahrat lähtevät yllättävän helposti. Sopii ainakin laiskoille jotka asuvat parkettilattiallisissa asunnoissa!

 

Bonan jenkkisivustolla (erittäin suosittu vempele sielläpäin) on video jossa emäntä huispaa mopilla aika rohkeasti mm. koiran kurajälkiä. Itse en menisi ihan siihen, kuran seassa voi olla pikkukiviä jotka sitten naarmuttavat parkettia. Mutta parkettilattian viimeistely imuroinnin jälkeen on älyttömän helppoa eikä tarvitse lotrata mopin kanssa lavuaarissa. Entiseen ei ole paluuta!

Vai onko? Jos en saa mistään täyttöpulloa pesuainespraylle, tämäkin loistava keksintö vähän taantuu. Lähteehän sillä pölytkin hyvin mutta se pumppupullo on se juttu. Googlettamalla en löytänyt tietoja myyntipaikoista, paitsi verkkokaupan (enkä haluaisi tilata verkosta), voisko joku auttaa?

www.bona.com

Yves Saint Laurent - La Nuit de L'Homme

GQ-lehdessä oli YSL:n miestentuoksun mainos ja mainoksessa liimalla kiinni tuoksunäyte. Olen etsiskellyt jonkin aikaa uutta tuoksua ja käynyt välillä Emotioneissa ruiskaisemassa kokeeksi jotain kämmenselälle. Siis herra isä! Minähän olen kuin joku pahainen akka! ;)

Niin, vaimoni on yleensä tehnyt tämän puolestani mutta olen edellistä sarjaa käytellyt jo vuosia ja se on alkanut kyllästyttää. Tuoksunäytteen tuoksu oli ihan jees ja päädyin ostaman kokeeksi pienen pullon Yves Saint Laurentin La Nuit de L'Hommea. Pienin pullo Emotionissa oli Eau de Toilette 40ml joka sekin maksoi 52 euroa.

Nyt tuoksu on ollut käytössä muutaman viikon ja tuntuu edelleen ihan hyvältä. Se on vähän tummempi kuin aikaisempi tuoksu joka tosin oli aika raikas Tommy Hilfigerin Tommy.

Miinuksena tässä YSL:ssä on pullo jonka korkki on ihan järjettömän iso ja painava. Lentomatkoille ihan turhaa ylimääräistä painoa.

Louis Vuitton Galeries Lafayette - Pariisi

Olimme kesällä Pariisissa ja pistäydyimme tietysti Galeries Lafayetten upeassa tavaratalossa. Muodista ja laukuista kiinnostuneille tämä kiinteistö on tietysti huippukohde koska se on Galeries Lafaytetten lippulaivamyymälä. Sieltä löytyvät kaikki tärkeimmät luksus- ja premiummerkit omilla osastoillaan. Galeries Lafaytettella on jopa Louis Vuittonin osasto mikä onkin tavaratalolle melkoinen kunnia.

Satuimme alennusmyyntiaikaan. Ihmisiä oli paikalla runsaasti ja useimmille osastoille oli jonotus. Emme käyneet sisällä Vuittonin osastolla joten en tiedä, oliko siellä alennuksia. Jonosta päätellen oli.

Louis Vuittonin osasto Galeries Lafayettella Pariisissa

Vuittonin osastolla ja jonossa aasialaisuusprosentti oli varmasti 90%. Pariisissahan on aasialaisia sekä turisteina että paikallisina aika lailla koska Ranskalla on pitkät perinteet ulkomaankaupasta, siirtomaista ja sen vallankumousmaine on johtanut siihen että jo vuosisadan alussa kiinalaisia oli paljon Ranskassa opiskelemassa. Suuri osa Kiinan merkittävimmistä vaikuttajista ja poliitikoista onkin opiskellut/työskennellyt Ranskassa, mm. pääsihteeri Deng Xiaoping. Moni kiinalainen tuttavani on sanonut että hänen suosikkikohteensa on Pariisi jos ja kun matkustamaan pääsee. Vielä kymmenisen vuotta sitten Pariisi oli jopa monille ulkomaankauppaa käyville kiinalaisille kaukainen haave mutta nykyisin kiinalaisia turisteja näkee jo valtavasti.

Oletettavasti suurin osa jonottajista oli turisteja, koska Louis Vuittonin (kuten useimpien muidenkin luksustuotteiden) hintataso on Aasiassa merkittävästi Eurooppaa kalliimpi. 

Jonoa Louis Vuittonin osastolle.

Brodeeraus lahkeessa

Pari vuotta sitten Hong Kongissa Festival Walk-ostoskeskuksessa huomioni kiinnittyi mallinuken valkoisiin puuvillahousuihin joihin oli brodeerattu hienot ruskeat kuviot. Asia kiinnosti niin paljon että otin valokuvan. Minulla ei ole harmaintakaan aavistusta minkä brändin ikkunassa ne olivat mutta ajatus on jäänyt kummittelemaan mieleen.

Brodeeraushan on siis konekirjontaa jossa siihen tarkoitetun ompelukoneen kanssa ommellaan kankaaseen kuvioita. Se ei ole hirvittävän kallista sinällään mutta vaatiin kuitenkin erityisen ompelukoneen ja riittävän monipuoliset ovat kalliita. Lisäksi valmiiseen vaatteeseen saattaa olla vaikea brodeerata mm. vuorien takia.

Ajatus pyöri mielessäni ja jalostui. Miksipä eivät housunvalmistajat brodeeraa logoaan lahkeiden ulkosauman viereen? Vyön kohdalla, oikean taskun tai jopa takataskun kohdalla se jää usein näkymättömiin paidan tai takin alle mutta siisti parisenttinen logo puntissa voisi olla kiva. Esimerkiksi Hilfigerin punavalkoinen 8mm pikkulippu tai Gantin vaakuna.

Eikä sen tarvitsisi olla logo vaan muukin sopiva koriste käy. Nuorisolle räväkät systeemit ja "seesteisille aikuisille" hillitymmät. Mustissa farkuissa tummanharmaa isompikin kuva menee ja sinisissä jopa valkoinen!

Toissakesänä suunnittelimme ystäväni kanssa puolitosissaan vaatebrändiä ja sen firman pöksyihin olisi todellakin tullut logo lahkeeseen! Katselimme jo vähän brodeerauskoneitakin sillä silmällä. Haaveeksihan se jäi (ainakin toistaiseksi) mutta idea sentään jäi itämään. Ajatuksena oli oman suunnittelun ja teetättämisen ohella tuunata nimettömistä valmisteista meidän brändin tavaraa juuri mm. lahjelogolla ja muilla kujeilla.

Miksei jokin suomalainen vaatemerkki ottaisi lahjelogosta suorastaan tavaramerkkinsä? Ainakin hississä jokainen suomalainen huomaisi logon ;)

The Fringe Book Club pt.1

Kirjakerhon ensimmäisessä osassa on Kiina-painotteista kirjallisuutta kaksi kolmasosaa. Fiktion lukemisen olen jättänyt vuosia sitten, tietokirjallisuudesta on paljon enemmän iloa ja hyötyä.

Luxury China - Market Opportunities and Potential : Michel Chevalier & Pierre Lu (Wiley 2010)

Miten Kiinalaiset ostavat ja kokevat luksuksen? Miten monikansalliset luksusmerkit pärjäävät Kiinassa, minkälaisilla strategioilla mennään ja miten on onnistuttu? Erittäin mielenkiintoinen kirja luksusbrändeistä kiinnostuneille. Kirja sisältää monen brändin esittelyn ja asettaa asioita vähän uuteen valoon ainakin omassa mielessä. Toisilla merkeillä menee uskomattoman lujaa ja toiset töppäilevät.  Kirja on vasta pari vuotta vanha joten se on vielä varsin ajankohtainen.

Englanninkielisenä Amazonilta.

The Fall of Advertising & The Rise of PR : Al Ries & Laura Ries (Harper Business 2002)

Tässä kirjassa vasta lyhyitä esimerkkejä onkin, satoja hyvin opettavaisia tarinoita! Riesit kirjoittavat hyvin eloisaa tekstiä jota suorastaan ahmii. Samalla tulee aika selväksi, miksi PR toimii paremmin kuin mainonta silloin, kun brändiä rakennetaan ja säädetään. Ylläpito tapahtuu sitten mainonnan avulla mutta eivät lanseeraukset. Markkinointiosastojen must-kirja. Kymmenessä vuodessa moni firma, joka kirjassa saa kylmää kyytiä, onkin kääntänyt kelkkansa, mm. Apple. Ja toisaalta moni ei.

Englanninkielisenä Amazonilta.

Blogimarkkinointi - Blogilla Mainetta ja Kunniaa : Katleena Kortesuo ja Jarkko Kurvinen (Talentum 2011)

Blogien kirjoittajille erittäin tuhti tietopaketti. Kirja ei välttämättä mene ihan niin syvälle asioihin kuin olisi odottanut/toivonut mutta silti hyvää ja rakentavaa tekstiä bloggareille. Ajankohtainen ja uudehko kirja, vasta vuoden vanha, kaikki on vielä kuranttia. Tästähän pitää ottaa oppia.

http://www.blogimarkkinointi.fi/

Myynnissä mm. Talentum Shopissa ja Akateemisessa Kirjakaupassa.

Miljoona Totuutta - Vuosikymmen Kiinassa : Linda Jakobson (Kirjayhtymä 1997)

Linda Jakobsonin kirja on jo jäänyt vähän vanhaksi, Kiina on edistynyt viidessätoista vuodessa valtavasti. Kun ensimmäisen kerran luin Miljoona totuutta kymmenisen vuotta sitten, se oli vielä aikalailla ajankohtainen. Jakobson teki kirjasta itse myös englanninkielisen käännöksen ja sitä kehuttiin aikanaan parhaaksi Kiina-kirjaksi. Eikä ihan turhaan, se on upea ja tarkka kuvaus Kiinan Kansantasavallasta suomalaisen silmin 90-luvun puolivälissä kun Kiina oli vasta nousemassa kommunismin yöstä kulutusyhteiskunnaksi.Kirjaa löytyy edullisesti antikvariaateista ja huuto.netistä!

Helsingin Sanomat arvosteli kirjan vuonna -97.

Elämä ja Kuoleman Shanghaissa : Nien Cheng (WSOY 1986)

Mennään vielä kauemmas menneisyyteen, Kulttuurivallankumouksen järkyttäviin tapahtumiin. Rouva Cheng oli ollut Shellin Shanghain konttorissa töissä ja jopa asunut hetken ulkomailla ennenkuin kulttuurivallankumous alkoi 1966. Ulkomaisella työnantajallahan eivät työskentele kuin isänmaanpetturit, imperialistiset kapitalistiluopiot joten rouva Chengin koti hävitetään ja hänet heitetään tyrmään jossa hän saa kirjoittaa Itsekritiikin eli tunnustaa taantumuksellisuutensa. Rouva Cheng jäi kuitenkin henkiin kaiken jälkeen ja sai kirjoitettua bestsellerinsä. Lennokasta poliittista kielenkäyttöä paatoksellisen kommunismin synkistä varjoista. Kirjaa saa antikvariaateista ja huuto.netistä.

Helsingin Sanomat julkaisi arvostelun vuonna -97.

Globalisaation Portinvartijat : Elina Grundström (toim.) (Edita 2004)

Tästähän kirjoitin jo aiemmin mutta sopii hyvin tähän kirjakerhon jatkeeksi. Kirja on kahdeksassa vuodessa jäänyt hieman kehityksestä mutta parempaakaan kirjaa ei ole olemassa jos tuontikauppa Kiinan kanssa tippaakaan kiinnostaa. Kirjaa voi suositella kaikille, jotka työskentelevät kaupanalalla vaikka eivät itse Kiinasta tavaraa toisikaan. Siinä kuvataan seikkaperäisesti miten maahantuojat toimivat kiinankaupassa. Sopii hyvin myös kuluttajille! Nyt silmät auki!

Kirja on saatavana adLibriksesta mutta saattaapa sellaisen saada huuto.netistäkin.

Shanghai Tang - Kiinalainen luksusbrändi

Shanghai Tangin pieni myymälä Pacific Placessa Hong Kongissa.

Shanghai Tang on ensimmäinen oikeasti menestynyt kiinalainen luksusbrändi. Sen perusti vuonna 1994 Hong Kongilainen liikemies David Tang. Liike perustettiin vaatturina ja erikoisvalmisteita tekevänä muotitalona jonka tyylilajina on ‘20 ja ‘30-lukujen kiinalainen muoti. Shanghai Tang ammentaa perinteisestä, hyvin värikkäästä ja koristeellisesta Han-kiinalaisesta traditiosta ja yhdistää siihen moderneja elementtejä 2000-luvulta. Ensimmäisenä vuonna boutique-myymälässä kävi jo miljoona asiakasta.

Tang laajensi valmisvaatemallistoon ennenkuin vuonna 1998 Richemont osti yrityksen ja on kehittänyt sitä määrätietoisesti. Mikä ihmeen Richemont? Richemont on miljarditulosta tekevä luksusbrändien omistajayhtiö joka omistaa mm. sellaisia merkkejä kuin Chloé, Lancel, Cartier, Alfred Dunhill ja Vacheron Constantin. Se häviää liikevaihdossa vain aavistuksen maailman johtavalle luksusbrändiyhtiölle LVMH Moët Hennessy - Louis Vuitton S.A.:lle.

Vuosituhannen alussa brändin suunnittelujohtajaksi tuli Joanne Ooi ja yhtiö lisäsi merkittävästi naisten valmisvaatteita. Myös laukut, huivit, lastenvaatteet ja kaikki seuraavat edelleen uskollisesti Shanghaista aikanaan kommunisteja paenneiden vaattureiden tyyliä. Myymälöiden kalusteissa, tekstiileissä ja pinnoissa on yksityiskohtia jotka muistuttavat Kiinan rikkaasta kulttuuriperinnöstä.   

Shanghai Tangin ensimmäiset liikkeet olivat Hong Kongissa mutta nyt liikkeitä on 24 ja ne sijaitsevat huippukaduilla tai viiden tähden hotelleissa muunmuassa New Yorkissa, Lontoossa, Miamissa, Las Vegasissa, Pariisissa, Bangkokissa, Pekingissä, Dubaissa, Honolulussa ja Frankfurtissa. Alkuperäisestä lippulaivamyymälästä Hong Kongin Centralissa Shanghai Tang joutui luopumaan viime vuonna kun vuokraisäntä ryhtyi ahneeksi ja alkoi vaatia 700.000 euron kuukausivuokraa. Paikalle muutti vaatebrändi Abercrombie & Fitch joka lupasi maksaa vielä parempaa vuokraa!

Moni näkee Shanghai Tangin erityisesti turistien ja kiina-fanien juttuna eikä asetelmaa helpota se, että brändi myy “Made-in-China”-tyyliä luksuskuluttajille jotka halajavat eurooppalaisia brändejä kuten Hugo Boss, Armani jne. Turistit toki ostavat brändin laadukkaista kiina-vaatteita mutta niitä ostavat myös hyvin paljon aidot kiinalaiset jotka työskentelevät ulkomailla ja ovat ylpeitä kotimaastaan. Samoin monet ulkokiinalaiset (ja heitähän ON) hankkivat Shanghai Tangia korostaakseen juuriaan. Toissa vuonna (2010) Shanghai Tangin uskottiin tehneen noin 55:n miljoonan USD:n liikevaihdon.

Lähikuva (nettisaitilta) paljastaa kuvion hienouden

Kun kävelimme keväällä Hong Kongin upeassa Pacific Place-ostoskeskuksessa Admiraltyssa, kävimme vaimoni kanssa Shanghai Tangilla katsomassa mallistoa. Miestenvaatteita hallitsi Mandarine-kaulus eli pystykaulus ilman taitteita, hyvin kiinalainen juttu. Huomiomme kiinnittyi nahkaiseen käsilaukkuun joka oli koristeellisesti brodeerattu lähes tukkoon. Pehmeän lammasnapan oli ommeltu kuviota hyvin tiheästi ja varsinaista pehmeää nahkaa oli paljaana hyvin vähän. Laukku näytti varsin raikkaalta ja uudenlaiselta. En muista paikallista hintaa mutta Tangin nettikaupaussa se näyttäisi olevan 778 USD. Se on saatavana tietysti myös mustana.


 

Otin kuvan näyteikkunan läpi koska pintakuvio säväytti.

Suomalaisilla on vetoketjufetissi

Suomessa on hyvin vaikea myydä käsilaukkua jossa ei ole vetoketjua. Laukku pitää voida sulkea lähes “ilmatiiviisti” päältä vetoketjulla ja sisätaskukin saisi olla vetoketjulla suljettava. Avonaisia laukkuja ei juuri näe, ehkä Louis Vuittonin Neverfullia lukuunottamatta. Vuiska kelpaakin ilman vetoketjua. Mutta kaikissa muissa pitää olla.

Miksi? Onhan se selvä että tavarat saattavat pudota sieltä jos laukku kaatuu auton penkillä ja sadekuuro kastelee ja taskuvarkaat jne.
Mutta miksi näitä ilmiöitä ei ole muissa maissa? Suomalainen tarvitsee vetoketjun kaikkiin mahdollisiin laukkuihin pilkkahintaisista kesäkasseista alkaen. Siellä sitten Kiinassa funtsataan valmistajan kanssa että miten tähän malliin jota ei ole tarkoitettu vetoketjulliseksi, saataisiin viritettyä vetoketju että se kelpaisi Suomessa. Muuten olisi kiva malli mutta vetskari puuttuu. “Eikö tämä nyt menisi ilman vetoketjuakin, se on vaikea ympätä tähän ja hinta nousee?” kysyy valmistajan edustaja. Ei mene.

Sama juttu lompakoissa. Jotakuinkin kaikkialla muualla maailmassa kolikot pysyvät nepparitaskussa ihan hyvin, Suomessa ei pysy. Suomalainen tarvitsee vetoketjutaskun kolikoille koska muuten kolikot putoavat pois. Ja se on ehdoton lastenlompakoista lähtien.
Kiinalainen tehtaan edustaja (tai intialainen) esittelee mallilompakoitaan ja sanoo vähän joka väliin että tämän voi kyllä tehdä myös vetoketjulla vaikka näissä mallikappaleissa on nepparitaskut. Joskus se maksaa enemmän, joskus sen saa samaan hintaan.

Vetoketjullisen kolikkotaskun vaatimus vähentää tehokkaasti lompakoiden tuontia Saksasta, Italiasta tai Espanjasta, yleensäkään lompakoita ei voi hankkia pieniä määriä, useita kivoja malleja eurooppalaisilta messuilta edullisesti koska ne eivät sitten käy kaupaksi Suomessa. Pakko tuoda itse Kiinasta tai Intiasta tai ostaa maailman mittakaavassa pieneltä kotimaiselta maahantuojalta jolla on samat ongelmat. Minimimäärät Kiinasta ovat suuria ja kovin suurta valikoimaa ei saa koska kokonaismäärä nousee älyttömäksi. Vaikka maahantuojan tilausmäärä olisi meille Suomeen suuri, se on maailmalla suhteessa kuitenkin pieni joten saksalaiselta tukkurilta saattaisi saada pieniä eriä varsin kilpailukykyiseen hintaan mutta kun mallit eivät toimi Suomen markkinoilla. Kotimainen valmistus on muutamaa poikkeusta lukuunottamatta loppunut ja kotimaisen hinta olisi useimmille kuluttajille muutenkin liian korkea vaikka laatu olisi kuinka hyvä.